Tilkankadulla

    

Karkauspäivä, helmikuun viimeinen päivä. Aste lämmintä Helsingin Kaisaniemen mittausasemalla. Eilen kävimme kaupalla ja samalla Mannerheimintiellä Ruskeasuolla ja sen jälkeen rantaraitilla, jossa oli utuista jäällä ja vastarannalla. Kosteutta ilmassa. Aamupäivällä sain kuunnelmarungon ja ehkä sen kokonaankin valmiiksi, neljäkymmentä sivua ja iltapäivällä kävin tekstin kokonaan läpi. Helena teki mustetöitä aamupuolella ja pitkin päivää. Iltapäivän ääneenlukutunnilla aloitimme Victor Hugon Kurjien toisen niteen. Kurjuuden kuvaus ja juoni menee niin, että välillä ihmiskurja saa päänsä vaivoin pinnalle, mutta vain siksi, että jokin kataluus saa painettua sen takaisin upoksiin. Kirjassa oli kerjuukirjeitä tehtaileva konna. Samoin on Jayne Anne Phillipsin romaanissa Murhenäytelmä lipevä kirjeystävä, joka puhuu uhrinsa pyörryksiin tai oikeammin kirjoittaa. Olen lukenut kolmanneksen tästä Murhenäytelmästä. Helena luki eilen illalla Outi Pakkasen dekkaria Marius ja unikirjana Francoise Saganin kirjaa Pidättekö Brahmsista.

Tilkankadulla

    

Hyvää Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin päivää. Kevättalvinen pikkupakkasaamu. Teimme eilen kävelylenkin Munkkiniemeen kirjastoon. Lainasin Francoise Saganin romaanin Pidätteko Brahmsista, jonka luin illemmalla. Asiakashyllystä löysimme vuoden 2014 painoksena Kalle Päätalon Iijoki -sarjan ensimmäisen osan Huonemiehen poika. Lainasin kolme muuta kirjaa, Helenalle Outi Pakkasen dekkarin Marius, Paavo Westerbergin suomentaman Anton Tsehovin Vanja enon, jonka jätin kesken ensimmäisten repliikkien jälkeen ja Jayne Anne Phillipsin romaanin Murhenäytelmä. Eilen aamulla työstin viisi sivua kuunnelmaa ja jota on nyt kolmekymmentäseitsemän sivua. Helena piirteli eilen, pelasi pasianssia ja kutoi television ääressä. Iltapäivällä luimme ääneen loppuun Victor Hugon Kurjien ensimmäisen niteen. Nostin toisen niteen valmiiksi odottamaan klaffipiirongin päälle. Helena luki e-kirjana Outi Pakkasen dekkarin Seuralainen. Minä nautiskelin Francoise Saganin lemmenseikkailun. Kesken kirjan sain ajatuksen, lauseen, pitkän lauseen, jonka raapustin ylös muistivihkoon. Aioin jatkaa Sagania, mutta en päässyt kesken jääneestä kohdasta yli, joten avasin läppärin, otin uuden tiedoston ja jäljensin muistivihkoon tallentamani lauseen siihen. Avauslause niin kuin esimerksi Stephen Kingin Revolverimiehen alku Musta Torni -sarjan avauksena. Helena otti Saganin Pidättekö Brahmsista unilukemiseksi.

Tilkankadulla

    

Leutoa. Helsingin Kaisaniemen mittausasema näyttää nollaa. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran, edestakaisin Tilkankatua. Kuvia matkalta. Asvalttia tulee enemmän näkyviin päivä päivältä. Kuunnelmaa on nyt koossa kolmekymmentäkaksi sivua. Arvioin, että sitä tulee kaikkiaan neljäkymmentä sivua. Onko se liikaa vai liian vähän? Helena piirtää mustetöitään ja kutoo neliöitä. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Tänään saamme kenties luettua loppuun ensimmäisen niteen. Toinen odottaa hyllyssä. Munkkiniemen kirjastossa on noudettavissa Francoise Saganin teos Pidättekö Brahmsista? Luin eilen täytekirjana Ivan Turgenevin Metsämiehen muistelmia. Olen lukenut siitä kolmanneksen. Yllätyin kuinka modernilta teksti vaikuttaa. Kirjailija syntyi Venäjällä ja kuoli Ranskassa. Hän oli kosmopoliitti ja huomioi ja toi julki 1800-luvun venäläisen yhteiskunnan suuret luokkaerot. Helena otti lukuun Harper Leen teoksen Kuin surmaisi satakielen.

Tilkankadulla

    

Nollassa. Sumu pyörteilee pihalamppujen valokeiloissa. Uusi viikko alkaa, helmikuu päättymässä ja alkaa maaliskuu. Luin eilen loppuun Jonathan Franzenin romaanin Crossroads. Hyvää tekstiä. Pidän tätä parhaimpana Franzenilta lukemanani kirjana. Siinä oli kaikki kohdallaan, kun pääsin yli alun - pastori ei erikoisemmin kutsunut minua, mutta kannatti lukea. Eilen aamupäivällä työstin kuunnelmaa melkein seitsemän sivua. Sivuja on koossa kaksikymmentäseitsemän. Helena jatkaa tussitöitä, ideoita kypsyy ja tulee uusia. Välillä hän levittää kortteja työpöydällään, pelaa pasianssia, antaa mielen asettua, kutoo sitten ja katsoo samalla televisiota. Iltapäivälukutunnilla jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Tutustuimme Marius -nimiseen henkilöön, poikaan ja nuorukaiseen, nuoreen mieheen, josta tuntuu kehkeytyvän rojalisti ja nationalisti. Helena on lukenut Simenonin dekkarin Maigret’n tyttöystävä ja hän otti unilukemisiksi Tyyne Saastamoisen runokokoelman Vieras maa. Katsoimme illalla Tarantinon elokuvan Jackie Brown ja sen jälkeen ensimmäisen puoliajan LaLiga -ottelua Real Madrid vastaan Sevilla. Se näkyy päättyneen yksi nolla.

Tilkankadulla

    

Varhainen rospuutto jatkuu. Eilen kauppareissun aikaan oli jäätyvillä kaduilla liikkeellä sekä hiekoitus- että suolauskalustoa. Kuvasimme Tilkantorin rantaa. Sateet lankesivat kuitenkin vetenä ja nyt sunnuntaiaamuna piha on yhtä vetinen ja loskainen kuin se on ollut jo joitain päiviä. Työstin kuunnelmaa eilen aamulla ja toisen kerran iltapäivällä lukutuokion jälkeen. Olen tekstissä sivulla kaksikymmentä. Helena tekee tussitöitä. Luimme ääneen eteenpäin Victor Hugon Kurjia. Olemme lukeneet kaksi ensimmäistä osaa, Fantine ja Cosette ja aloitimme kolmannen osan, Marius. Helenalla on unilukemisina yhä Georges Simenonin dekkari Maigret’n tyttöystävä. Minun lukukirjassani, Jonathan Franzenin romaanissa Crossroads, tapahtumat jatkuvat Arizonassa, navajointiaanien reservaatissa. Valkoisen väestön ja alkuperäasukkaiden välinen jännite kiristyy. Nuoret sekoilevat huumeiden kanssa eivätkä valvojat pysy tilanteen tasalla. Illan päätteeksi katsoimme kaksi jalkapallo-ottelua. Kello oli yli puolen yön ennen kuin menimme levolle.

Tilkankadulla

    

Lämpöasteilla. Kuvassa gerberankukka emalimukissa vahakansiliinan peittämällä pöydällä. Helsingin Tilkankadun nurkilla teitten ajoradat ovat asvaltilla, jalkakäytävät osin myös, osin jäisinä, loskaa ja jäätä pihan puolella, jossa kasaan työnnetyt lumen, hiekan ja muun ryönän muodostamat penkat valuttavat märkyyttään kulkuväylille. Kadunvarsilta lumikertymät on ajettu pois, mutta meidän kiinteistön pihalta sitä ei ole tehty. Eilen jatkoin aamupäivällä kuunnelman työstämistä. Olen siinä sivulla kuusitoista. Helena tekee tussitöitä, pelaa pasianssia pelikorteilla ja kutoo telkun ääressä. Iltapäivälukutunnilla luimme ääneen Victor Hugon Kurjia. Hienoa kerrontaa. Hyvää kerrontaa on myös Jonathan Franzenin romaanissa Crossroads. Siinä oli viimeksi kuvaus Arizonasta, navajo-intiaanien karulta autiomaareservaatilta. Helena luki loppuun yhden Simenonin Maigret -dekkarin ja otti lukuun seuraavan, Maigret’n tyttöystävä. Katsoimme illan päätteeksi yhden puoliajan bundesliigaa.

Tilkankadulla

    

Lauhaa, märkää ja pilvistä. Sääkartan mukaan lämpöaalto on vallannut koko maan. Helena teki aamuvarhaisen sauvakävelylenkin. Eilen kuunnelma edistyi kaksi sivua. Sitä on nyt kolmetoista sivua. Poistin kymmenen sivua tekstimassaa, jota en tule käyttämään. Poistin, jotta saan helpommin poimittua jäljelläolevasta aineistosta tarpeelliset repliikit ja aiheet. Helena on tehnyt edelleen mustia luonnoksia ja piirroksia Free Ink Roller -tussillaan. Eilen iltapäivän lukutunnilla Victor Hugon Kurjissa saimme tietää yksityiskohtia muinaisten bernhardilaisnunnien ankarista Martin Vergan luostarisäännöistä. Kirjan pakolaiset ja piileksijät ovat lymynneet luostarin puutarhaan. En ole nähnyt vuonna 2012 tehtyä elokuvaa Les Miserables, mutta on helppo kuvitella aiheen tarjoavan filmillisesti värikkään, mielikuvituksellisen ja kiehtovan haasteen. Illemmalla luimme, Helena seuraavaa Georges Simenonin dekkaria Maigret ja Picrattin tanssijatar ja minä luin yli sata sivua Jonathan Franzenin uusinta romaania Crossroads. Pidän tekstistä ja tarina ihmissuhdekoukeroineen ja henkilöhahmoineen viettelee lukemaan eteenpäin. Olen kirjassa yli puolenvälin.