Tilkankadulla

    

Toukokuu päättyy kesähelteisenä. Ruusu kukkii parvekkeella ja keltaiset ja siniset kurjenmiekat, iirikset komeilevat Helsingin Pikku Huopalahden rannassa. Eilen kun kirjoitin postauksessa, ettei näy eikä kuulu sateita, tapahtui saman tien, että pilvet kokoontuivat yhteen, tummenivat, jyrisi ja alkoi sataa. Tosin sitä kesti vain sen kuuron verran. Helenan My Garden on nyt hänen kesäparatiisinsa. Hänen mallinsa ovat siinä edessä koreine väreineen ja vaihtelevine muotoineen. Minä kirjoitin eilen vajaat kaksi sivua Dan Jet -fiktiota, jota on nyt kuusi sivua. Helena alkoi lukea Outi Pakkasen dekkaria Punainen pallotuoli. Minä jatkan Stefan Zweigin muistelmia eilisestä, Die Welt von Gestern. Kirjailija mainitsi ensin vuosisadanvaihteen Berliinin ja sitten Pariisin. Kyseessä on 1800- ja 1900-vuosisatojen vaihde. Zweig mainitsee, että hänen kirjoittaessaan näitä rivejä, saksalaiset joukot ovat valloittaneet Pariisin. Eurooppalainen vapaus taipuu arjalaisen kurin alle. Nationalistinen ajattelu vallitsee kansainvälisyyden ja suvaitsevuuden sijaan. Näin kirjailija näkee. Ihminen häviää vallalle. Onko se enää ihmisyyttä? Pelkkää kasarmia, tottelemista ja kuuliaisuutta.

Tilkankadulla

    

Puoli kuusi aamulla oli pilvistä täällä etelärannikolla, mutta sadetta ei näy eikä kuulu. Kahdeksantoista astetta Kaisaniemen säähavaintoasemalla. Teimme kävelylenkin rannalle. Eilen aamulla Helena jatkoi My Garden piirrosvihkoaan tai lehtiötään. Minä naputtelin eteenpäin Dan Jet -fiktiota. Neljä sivua eikä tietoa, miten tarina jatkuu, minne se polveilee. Orastavia oivalluksia on. Patikoimme eilen Munkkiniemen kirjastoon ja takaisin. Istuimme puistokäytävän varjoisalla penkillä. Osa ajankohdan kasveista on jo kukintansa ohittanut, mutta osa vasta aloittelee. Kirjaston kierrätyshyllystä löytyi Leena Lehtolaisen Ennen lähtöä ja Giovanni Guareschin Toveri don Camillo. Helena lainasi Outi Pakkasen dekkarin Punainen pallotuoli ja Marja-Sisko Aallon Maan nielemät. Hän luki päivemmällä parvekkeella loppuun Lehtolaisen kirjan Tuulen puolella ja aloitti Aallon Maan nielemät. Minä olen lukenut neljäsosan Stefan Zweigin kirjasta Die Welt von Gestern. Kirjailija liittyy yliopistoon, mutta ei pidä sen hengestä, ylioppilaiden hengen nostatuksesta, “fuksien” tekemisistä ja keksimistä neronleimauksista, vaan keskittyisi mieluummin opiskeluun. Tai oikeammin kirjoittamiseen.

Tilkankadulla

    

Hellettä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Lokkikin kaipaa vettä taivaalta. Pihlajat ja ruotsinpihlajat alkavat kukkia, tuomet ja omenankukat lakastuvat ja varisevat maahan. Vapautettuna vanhoista velvoitteista aloitin eilen aamupuolella uutta tarinaa nimeltä Dan Jet. Vajaa kolme sivua. Näkee miten elävä se on vai pyyhkiytyykö silmistä kuin lume. Helena tekee My Garden -luonnoksia, hänkin aamun varjossa. Parvekkeemme pysyy puoleen päivään poppelien varjostamana ja iltapäivällä voi piiloutua parvekkeen sivupilarin suomaan auringonsuojaan. Monikäyttöparveke. Eilen aamukävelyn jälkeen teimme kauppareissun, mutta sen jälkeen pysyimme kotona, vuoroin sisällä asunnossa, jossa lämpötila on yli kaksikymmentäkuusi astetta ja vuoroin parvekkeella, jossa on viileämpää varjossa ja kuumempaa auringossa. Kesä tuli toukokuussa. Helena lukee Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjaa, Tuulen puolella ja minä luen verkkaan Stefan Zweigin koulu- ja teinimuisteluksia yli sadan vuoden takaa in Österreich in das Buch Die Welt von Gestern.

Tilkankadulla

    

Aloitimme tämän tiistaipäivän aamukävelyllä. Tässä on ensimmäinen kuva, josta poistin kännykän älyohjelmalla ihmiset maisemasta. Teimme eilen aamupäivällä visiitin Helsingin keskustaan. Aloitimme Hesperian puistosta, jossa ihailimme vuosisataisia kukkivia hevoskastanjoita. Jatkoimme Sokokseen ja sieltä Kamppiin kuvaten matkalla kaikkea sieltä täältä. Mustarastas nokki jyviä tai jotain purua ajokaistan viereltä, Mannerheim ratsasti häiriintymättä rakennustoimien sekamelskassa ja Paasikiven patsaan laatasta saattoi lukea - vapaasti muistettuna: Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Mietelause, jonka jokainen vääntää mieleisekseen. Nautimme Fazerin varjoisalla terassilla kahvit ja täytetyn croissantin puoliksi. Ostimme vihkoja, kyniä ja muuta paperitavaraa Mujista ja lasiset teemukit. Helena tekee luonnoksia, piirroksia ja akvarelleja aiheena My Garden. Sain illalla saunan lauteilla palautteen Siks -tekstistäni: Ei tarvitse jatkaa. Aihe ei käy. Teksti on hyvää. Sellaista löylyä. Minulla on luvussa Stefan Zweigin tilinteko menneisyydestä, menetetystä auvosta, Itävallan ja Wienin suuruudenajoilta kirjassa Die Welt von Gestern. Olen lukenut ensimmäisen luvun, Die Welt der Sicherheit. Helena lukee seuraavaa Leena Lehtolaisen Maria kallio -dekkaria, Kuparisydän.

Tilkankadulla

    

Kuvasin eilen illalla Helenan juuri loppuun lukeman Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan kirjan Jälkikaiku parvekepuutarhan kukkaloiston seassa. Hyvä. Hän piti kirjasta. Minä luin loppuun Giuseppe Tomasi di Lampedusan Tiikerikissan. Olisin odottanut, että siinä olisi ollut enemmän Garibaldista. Kesäsää jatkuu. Nyt ei muista enää kauanko tätä on jatkunut. Eilen ulkoilimme ensin aamulenkin Pikku Huopalahden rannassa ja myöhemmin teimme kauppareissun. Nautimme iltapäivällä parvekkeesta. Päiväunien jälkeen luin Siks -tarinan alusta loppuun, viisikymmentä sivua ja lähetin sen pdf -muotona Helenan sähköpostiin. Jatkanko vai en? Meille näytettiin Leedsin ja Southamptonin välinen ratkaiseva ottelu kumpi joukkueista nousee ensi kaudeksi Valioliigaan: Southampton. Helena laittoi illalla kirjastovarauksen Leena Lehtolaisen uusimmasta kirjasta ja ymmärtääkseni myös kirjailijan ensi syksynä ilmestyvästä uutuudesta. Tilauksessa. Töitä on kirjailijalla.

Tilkankadulla

    

Teimme aamukävelyn rannalle ennen aamiaista. Terveisiä lentäviltä joutsenilta ja viipottavilta kaneilta. Helenan kesäparvekkeella on tänä vuonna myös kukkia. Silmäniloksi ja malleina piirroksille ja akvarelleille. Eilen patikoimme Munkkiniemeen kirjastoon, mennessä Pikku Huopalahden tuonpuoleista rantaa ja tullessa tätä puolta. Minulle oli tullut kirjavaraus, Stefan Zweigin Die Welt von Gestern, painos vuodelta 1944. Kierrätyshyllyssä oli Leena Lehtolaisen dekkareita, jotka otimme mukaan ja yksi Simenon, Maigret syrjästäkatsojana. Olohuoneen sohvapöydän vieressä meillä on huojuva torni kirjoja, joista osa on menossa jatkokierrätykseen ja odottavat vain lukemista sitä ennen. Helena teki akvarelleja ja luonnoksia eilen parvekkeella, mutta minä en avannut Siks -tarinaa. Ehkä tänään. Helena otti lukuun Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan kirjan Jälkikaiku. Minä luen yhä Lampedusan Tiikerikissaa. Eilen alkuillasta Manchester United kukisti Manchester Cityn FA-cupin loppuottelussa.

Tilkankadulla

    

Eilen päivällä kanadanhanhiemo seurasi valppaana ruohojen yli kevyen liikenteen rantaväylän kulkijoita ennen kuin ohjasi kuoriutuneet untuvikkonsa tien yli nurmikolle. Lämmintä on ja luonto kukkii. Hevoskastanjat ovat täydessä kukassa Korppaanmäentien rinteessä. Helena osti parvekkeelle petunian, neilikan ja jonkin tuntemattoman kukan ja nosti ruusun olohuoneen ikkunalaudalta myös ulos. Hän on luonnostellut niitä piirroksina ja värikynin. En kirjoittanut eilen Siks -tarinaa. Toinen päivä kului näin. Totuttelen uuteen kännykkään. Kamera ja sen teletoiminto vaikuttavat vuorokauden kokeilun ja tunnustelun jälkeen oikein hyviltä. Tekniikka edistyy. Luin eilen muutaman sivun Lampedusan Tiikerikissaa. Helena otti lukuun Rex Stoutin dekkarin Liian monta kuolemaa. Istuimme iltaa parvekkeella yhteentoista asti. Pihan hälinä vaimeni, hämärsi ja viimein syttyivät pihavalot.

Tilkankadulla

    

Eilen Forumissa, Helsingin keskustassa. Kuvassa mehumyymälän tiskin julkisivua. Eilinen kului kännykän vaihdossa ja siihen liittyvissä askareissa, odotusta, uuden opettelua ja kirjautumisia. Edellinen kännykkäni kulki matkassa kahdeksan vuotta ja päätimme, että ehkä on aika päivittää uudempaan versioon. Niinpä matkasimme eilen aamuyhdeksältä ratikalla keskustaan, nautimme Kampissa kahvit ja croissantin puoliksi ja olimme silti aikaisessa ja saimme odottaa kaupan aukeamista kymmenen minuuttia. Puoli tuntia kaupantekoa ja sen jälkeen tietojen siirto vanhasta koneesta uuteen. Siinä meni aikaa ja istuimme kauppakeskuksen penkillä ja katselimme ohikulkijoita ja työmiehiä huoltamassa liukuportaita. Minulla ei ollut kännykkää, mutta Helenalla kyllä. Palasimme kahden aikaan iltapäivällä kotiin. Auringonpaistetta ja tuulta. Yksi poppelinlehti oli varissut parvekkeelle.