Luumäen
Taavetissa on tällainen silmää kiehtova, loivia mutkia tekevä tienkohta ratavarren
ja keskustan välillä. Se on tuttu tietenkin kaikille paikkakuntalaisille. Houkuttaa
ajatella, että tie on voinut rakentua vanhan karjapolun paikalle. Lehmät ovat
tallanneet siihen mieleisensä kulkureitin ja paimenet kulkeneet perässä. Otin tiestä
kuvan eilen, kun palasimme rautakaupasta, josta ostimme tärpättiä, siveltimen
ja kourallisen cyproc-ruuveja. Eilen aamulla tein Oli aika -tarinassa sellaisen
käänteen, että laitoin sen toistaiseksi sivuun. Se jauhaa paikallaan. Otin
uuden tiedoston ja laitoin sille nimeksi Niitä näitä ja kirjoitin niitä näitä. Luimme
eilen iltapäivällä ääneen viisikymmentä sivua Jonathan Franzenin romaania
Muutoksia. Helena kutoi sukkaa kuunnellessaan. Kun lopetimme ja siirryin makuuhuoneeseen
klaffipiirongin ääreen päiväkirjojeni pariin, Helena alkoi järjestellä maalaustarpeitaan
valmiiksi tätä päivää varten. Kävimme eilen myös kirjastossa, josta Helena
lainasi kaksi Seppo Jokisen jännäriä, Räätälöity ratkaisu ja Lyöty mies.
Jälkimmäinen taitaa olla rikosnovelleja. Minulla on muina lukemisina Ernest
Hemingwayn kertomuksia, novelleja alkuperäkielellä, in English. Kolme tarinaa
lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti