Otin kuvan pihallisesta
autoja lumen alla Vallitiellä Luumäen Taavetissa. Mikä tarina tai kohtalo siinä
on takana? Saisiko tästä kehiteltyä jonkin kertomuksen, kun tuntuu, että muut aiheet
leikkivät vain nattaa kanssani? Antaa olla. Hienot talvipäivät jatkuvat. Eilen
oli muutama aste pakkasta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ulkoilimme
kaksi kertaa, toisella kerralla Savitaipaleentielle, kuutostien alikululle, jossa
käännyimme takaisin. Nautimme päiväkahvit parvekkeella. Helena kutoo edelleen
sukkia. Luimme eilen ääneen neljäkymmentä sivua Charles Dickensin romaania
Loistava tulevaisuus. Pipillä on sydänsuruja, kun rakas Estella sanoo, että häntä
ei kannata tavoitella, hänellä ei ole sydäntä eikä tunteita. Helenalla on
unilukemisena Seppo Jokisen Hervantalainen. Minä olen melkein puolivälissä Mika
Waltarin kaksiosaisen Ihmiskunnan viholliset -romaanin ensimmäistä osaa. Eilen
tuli mieleen vertailla tekstiä Kalle Päätalon Iijoki-sarjaan. Molemmat pitkät tarinat
ovat minä -kerrontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti