Taavetissa

    

Postauskuvana on askelten ja suksien alla tallautunut luminen rinne. joka vie Taavetin Patteritieltä Linnoituksen mäntyjä kasvaville valleille. Kävelimme eilen aamusella aurinkoisessa säässä siitä ohi ja alas Linnalantielle ja kaupalle. Iltapäivällä teimme toisen kävelylenkin ja poikkesimme samalla kirjastoon. Viikon lainoissa oli Satu Rämön Rakel ja Helena lainasi sen. Hän lainasi myös Maria Langin dekkarin Keltainen kissa. Nautimme päiväkahvin jälleen parvekkeella. Toissailtana yksi aihe innosti minua niin paljon, että tein siitä muistiinpanoja vihkooni, mutta eilen aamulla hylkäsin sen. Otin sen sijaan tarkasteluun vanhan tekstin, Kun kuu kääntää kasvot. Ehkä saisin kirjoitettua sen paremmaksi. Luimme eilen kolmekymmentä sivua Charles Dickensin romaania Loistava tulevaisuus. Pip tuli täysi-ikäiseksi, täytti kaksikymmentäyksi vuotta ja sai tietää sen verran lisää tulevaisuudestaan, että hän tulee saamaan jatkossa viisisataa puntaa vuodessa ja joka järjestely on voimassa niin kauan, kunnes Pipin hyväntekijä ilmaantuu paikalle. Ja mitä sitten, se on sitten. Luettuani kaksisataa sivua Mika Waltarin historiallista romaania Ihmiskunnan viholliset, sain siitä kyllikseni. Juutalaiset ja kristityt nahistelemassa, jotenkin se tympäisi ja alkoi tuntua samalta kuin olisi ollut uskonnon tunnilla. Etsin kirjahyllystämme jotain sopivaa tilalle ja valikoin Graham Greenen romaanin The quiet American.