Taavetissa

    

Päivän postauskuvana on kollaasi meillä luvussa olevista kirjoista ja yksi huurteinen koivu. Helena maalasi eilen aamulla vajaan tunnin ajan, koska hänellä oli edellispäivältä jäänyt tähteeksi valmiiksi sekoitettua väriä, mutta hän ei sekoittanut uutta. Minä kirjoitin kolme sivua tekstiä Niitä näitä -tiedostoon. Ulkoilimme kaksi kertaa, ensin kirjastoon ja kaupalle ja myöhemmin apteekkiin. Helena lainasi kirjastosta kaksi Satu Rämön dekkaria. Minä lainasin ennakkoon seuraavan kirjan, jonka luemme ääneen, Charles Dickensin romaanin Loistava tulevaisuus. Tarkoitus oli valikoida Suuria odotuksia eli aiempi käännös, mutta tuli vahingossa tämä uudempi. Luin eilen ääneen kuusikymmentä sivua Jonathan Franzenin romaania Muutoksia, jossa ollaan Liettuassa. Kahden päivän päästä olemme lukeneet kirjan loppuun. Helena lukee toista kertaa Satu Rämön Hildur -sarjaa. Minä olen lukenut kolmasosan Percival Everettin kirjaa The Trees. Se on ilkikurinen tölväisy amerikkalaiseen rasismiin. Salaperäinen kostaja tappaa valkoisia miehiä, joiden isät ovat osallistuneet lynkkauksiin. En ihmettele, jos tällaisia teoksia tulee lisää, kun on nähnyt valokuvia lynkkauspaikoilta, joista puista riippuvat hirtetyt kuolleet mustat ja valkoinen väkijoukko poseeraa tunnistettavin kasvoin kuvaajalle.