Taavetissa

    

Hyvää vappua. Mukavaa, että vappu sijoittuu näin viikonlopun yhteyteen. Kolme astetta pakkasta tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on Helenan työpöytä. Helena teki eilen aamulla mustetöitä. Minä jatkoin Kynttilöitä. Teimme jälleen vain lyhyen kävelylenkin kauppareissun yhteydessä ja kuvasimme tienpenkoilta kevättaskuruohoja ja kirjokevättähtiä. Helena palautti kirjastoon lukemansa Kalle Päätalon kirjan ja lainasi Rex Stoutin dekkarin Kadonnut ääni, neljäs painos vuodelta 2010. Alkuperäinen teos, The Silent Speaker on vuodelta 1946 ja suomeksi kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1954. Eilen iltapäivällä luimme ääneen kolmekymmentä sivua Charles Dickensin romaania Kolea talo. Helena piirsi kuunnellessaan. Hän on maininnut monta kertaa kuvittelevansa, kuinka kirjailija on raapustanut sulkakynällään musteella näitä pitkiä kuvauksiaan. Siinä on muste räiskynyt. Myöhemmin illalla Helena katsoi sarjoja läppäriltä, piirteli samalla, ratkoi välillä sanaristikkoja ja luki Stoutin Kadonnutta ääntä. Minä avasin Kynttilöitä -tarinan ja kirjoitin vähän aikaa. Sen jälkeen luin Günter Grassin romaania Der Butt, jossa myrkkysieniä laitetaan vasikanpääsylttyyn ja vierasjoukko joutuu raivon tilaan, alkavat tapella ja tulee verilöyly. Tämä tarina oli tapahtunut tai tapahtuvinaan Napoleonin aikaan Danzigissa. Silloin, kun Ranskan armeija valloitti Eurooppaa. Sotatauti kai. Milloin viisas ihmiskunta keksii lääkkeen sitä vastaan? Eilen illan hämärtyessä kuu nousi esiin idästä.