Tänään on Jaakon päivä ja
postauskuvana komeilee järkälemäinen rapakivi pururadan laidalla. Keskikesä
kääntyy loppukesäksi. Illat pimenevät yhä varhemmin ja yön pimeys palaa. Yhdeksän
astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Teimme eilen reilun tunnin aamulenkin metsään.
Keräsimme mustikoita ja Helena istui välillä järeällä männynrungolla. Neljä tai
viisi isoa mäntyä on kaatunut rinteeseen viimeisen vuoden aikana jossain
myrskyssä. Haperoita näkyi varvikossa siellä täällä, mutta ne olivat vanhoja ja
tuoreimmatkin toukkaisia. Minua odotti kirjastossa noudettavana kaksi
kirjavarausta, Cormac McCarthyn viimeiseksi jäänyt teospari Matkustaja ja
Stella Maris. Luin ne Helsingin Pikku Huopalahdessa asuessamme ja silloin
väärässä järjestyksessä, jos sillä on merkitystä eli ensin Stella Maris
-teoksen ja sen jälkeen Matkustajan. Muistan ajatelleeni, että nämä on luettava
pian uudestaan. Huikeaa kirjallisuutta. Nyt se aika on tullut. Kirjaston
jälkeen kävimme kaupassa ja torilla ostamassa perunoita ja herneitä. Helena
puhdisti aamupäivällä mustikat ja iltapäivällä hän riipi herneitä ja katsoi
samalla sarjaa läppäriltä. Minä kirjoitin aamulla kolme sivua Näköala -tarinaa.
Sitä on viisikymmentä sivua. Jatkoin myös Orja -tarinaa. Helena piirsi eilen.
Hän luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan osaa kaksikymmentäkolme Iijoelta etelään.
Hän kirjoitti siitä itselleen muistiinpanoja. Ennen saunaa hän luki muutaman
sivun James Joycen teosta Finnegans Wake.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti