Taavetissa

    

Seitsemäntoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Tänään on taas ilahduttavasti Luumäen pääkirjasto Taavetissa avoinna. Sen kunniaksi meillä on postauskuvana näkymä kirjastorakennuksesta Hyvinvointiaseman viereisen parkkipaikan yli. Viime kesänä parkkipaikalla pysäköitiin niillekin alueille, jotka oli jätetty nurmikoksi, mutta nyt näkyy asiassa tehdyn järeämpi ratkaisu ja on siirretty kaivinkoneella järkälemäisiä kivenlohkareita rajaamaan nurmikkoa. Samalla hiekan päälle on levitetty mustaa multaa nurmikon pohjaksi ja joka kenttä alkaa varmaan vihertää piakkoin. Viikonloppu oli helteinen, vaikka ei tietenkään voi verratakaan Etelä-Euroopan säähän eikä varsinaiseen tropiikkiin. Silti olimme varovaisia ja pysyttelimme enimmäkseen sisällä suljettujen kaihdinten takana. Ulkoilimme eilen sen verran, että kiersimme pururadan kautta kaupalle ja takaisin kotiin. Helena teki aamulla mansikka-raparperikiisseliä ja jota meillä oli kylmänä lounaalla pääruuan spaghetin sardiini-kananmunakastikkeella lisäksi. Iltapäivällä Helena piirsi ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Minä etenin kaksi sivua Näköala -tarinaa. Luin loppuun Marko Tapion rikosromaanin Kolmetoista mehiläistä. Teksti oli Marko Tapiota, mutta dekkarina se ei ollut kovin kehuttava, koska kirjailija hidastelee ja jaarittelee liikaa. Helena luki eilen loppuun Siri Hustvedtin romaanin Kaikki mitä rakastin. Hänestäkään tämä teos ei ollut sitä tasoa kuin kirjailijan muu tuotanto eli koimme asian samoin. Unilukemisena Helenalla oli Leena Krohnin teos Ettei etäisyys ikävöisi.