Taavetissa

    

Yliopiston almanakassa lukee tällä päivämäärällä Unikeonpäivä. Huvittaa, että sellaista päivää vietetään virallisesti. Kumpi meistä kahdesta on Unikeko, kun Helena herää ensimmäisenä kellonsoittoon ja sanoo minulle, että kello soi ja minä nousen kankeasti sängystä ja Helena jatkaa uniaan. Aamulla oli viisitoista astetta Luumäen Taavetissa. Pilvistä. Postauskuvana on Helenan akvarelli poistokirjan sivulla. Eilen teimme tavanomaisen metsälenkin. Seuraava herkkutatti tuli vastaan. Sen seuraksi saimme haperon ja Helena paistoi sienet lounaaksi, keitti perunoita ja kananmunat ja lisäsi lautasille kirsikkatomaatteja. Keräsimme eilen myös mustikoita ja minä raksin muutamia koivun lehdeksiä saunavastaa varten. Kauppareissulla poikkesimme kirjastoon. Helena luki Luontokuva -lehteä ja minä palautin yhden kirjan ja kävin katsomassa kirjaston yläkerrasta, onko siellä kirjallisuustieteen hyllyssä mitään Cormac McCarthystä? Ei ollut. Netistä näin, että mitään elämäkertaa ei ole olemassa suomeksi tästä edesmenneestä kirjailijasta. Kirjoitin eilen aamupäivällä kaksi sivua Näköala -tarinaa. Sitä on viisikymmentäneljä sivua. Iltapäivällä avasin Orja -tiedoston ja jatkoin tarinaa. Luin lopun päivää Cormac McCarthyn kirjaa Matkustaja. Helena teki eilen luonnoksia ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Hän luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan toiseksi viimeistä osaa Pato murtuu, jonka osan minäkin luin, kun yksi bloginpitäjä suositteli sitä. Helenan ”kesäkirja” kääntyy lopuilleen samalla, kun kesä jatkuu.