Taavetissa

    

Yhdeksän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Uusi viikko alkaa tai oikeastaan tämä on naisten viikkoa. Hyvää naisten viikkoa. Lauantai-iltana oli rusakko pihanurmikolla ja Helena otti eläimestä sarjan kuvia pitkällä objektiivilla. Yksi otos on tänään postauskuvana ja sarja rusakon liikkeistä on postauksessa, jossa on myös meillä eilen luvussa olleiden kirjojen kansikuvat. Eilen aamulla Helena siivosi ja minä konttasin saunan lauteiden alla ja pesutilojen puolella ja pesin harjalla kaakelit. Sen jälkeen kävimme kirjastossa lukemassa lehtiä ja kaupassa ostoksilla. Olimme varhaisessa, joten seisoimme odottamassa ovien aukaisua. Meitä oli siinä kymmenkunta virkkua kyläläistä. Eilen satoi vähän muutamaan otteeseen. Helena piirsi luonnoksia poistokirjan sivuille ja katsoi samalla sarjoja läppäriltä. Minä kirjoitin neljä sivua Näköala -tarinaa. Luin loppuun Cormac McCarthyn romaanin Menetetty maa. Parasta kirjassa olivat autiomaan valaistuksen ja tunnelman kuvaukset ja vanhan sheriffin mietteet. Tapahtumien kerronta oli tarkkaa, mutta sellaisesta ei saa tolkkua, joten siinä osiossa olisin toivonut pelkistämistä. Jos en olisi katsonut Menetettyä maata elokuvana tätä ennen ehkä kolme kertaa, en olisi tapahtumien kuvauksesta saanut mitään muuta selvää kuin että sekavaa on. Helena luki loppuun eilen Erkka Mikkosen kirjan Homona Putinin Venäjällä. Hän piti kirjasta. Illalla seurasimme jalkapallon mm-kisojen loppuottelua yöhön asti. Veikkasimme ennen peliä Espanjan voittavan ja niin kävi, jatkoajan jälkeen lopputulos oli 1-0.