Taavetissa

    

Seitsemän astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana on lasilautaselle koottu eilinen sienisaaliimme, kanttarelleja ja mukana pari pientä kangashaperoa. Teimme aamuretken metsään, vaikka lännen taivaalla oli uhkaavia pilviä. Saimme mennessä ripauksen vettä päällemme, mutta sade lakkasi ja kävimme parissa kohteessa, joista löysimme viime vuonna kanttarelleja. Pieniä sieniä oli nousemassa. Palatessamme sähkölinjan tietä näimme uusia tummia pilviä vyöryvän kohti ja kun pääsimme Patteritielle ja käännyimme Joukolantielle satoi rankasti ja seassa oli rakeita niin, että asvaltti muuttui liukkaaksi saappaan alla. Kastuimme läpimäriksi. Pitkin päivää tuli eilen sadekuuroja. Saimme myös kuvia metsästä. Helena löysi jonkin hahmon männyn kyljestä ja hän piti kättä taustana sille, kun otin kuvan. Hän piirsi eilen iltapäivällä ja katsoi ohessa sarjoja läppäriltä. Minä jatkoin Näköala -tekstiä. Luin eilen loppuun Siri Hustvedtin romaanin Kaikki mitä rakastin. En erikoisemmin pitänyt tarinasta, mutta ymmärrän, luettuani hiljattain Hustvedtin kirjan Haamutarinoita, että kirjailijalla on ollut houkutus kirjoittaa sellainen teos. Kirjan lukemisen teki oudoksi myös se, että vaikka nimihahmo on mies, hairahduin monta kertaa lukemaan tämän minän naiseksi. Ehkä se johtui siitä, että naiset kiinnittävät eri asioihin huomiota kuin miehet ja kai puhuvatkin eri asioista. Helena luki eilen Kalle Päätalon Iijoki-sarjan osaa kaksikymmentäkaksi Epätietoisuuden talvi ja toisena James Joycen teosta Finnegans Wake. Argentiina ja Sveitsi selvisivät molemmat puolivälieriin, mutta tiukalle meni.