Taavetissa

    

Kymmenen astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuvana karhunsammal. Helena otti tämän kuvan eilen aamulla metsälenkillä muiden kuvien ohella. Hän jäi hiihtoladulle kävelemään ja minä kävin Nikinojan notkossa olevassa kuusikossa ja keräsin haaparouskuja ja kanttarelleja. Koska ryöppääminen ja paistaminen vie oman aikansa, ostimme kaupasta lihapiirakat ja kinkkuleikkeitä lounaaksi. Kirjoitin eilen kolme sivua Näköala -tarinaa. Tarinaa on nyt sata ja yksi sivua. Helena alkoi kutoa seuraavaa sukkaparia. Samalla hän katsoi sarjaa läppäriltä. Hän luki iltapäivän aluksi loppuun James Joycen teoksen Finnegans Wake, joka oli yksi hänen kesäkirjojaan, ja jatkoi illemmalla Kalle Päätalon romaania Kairankävijä. Minä luin Marianne Alopaeuksen kirjaa Pimeyden ydin, jota olen lukenut kaksi kolmasosaa. Tragedian tuntu verhoaa tekstiä. Seuraava sitaatti on kirjan sivulta 200: ”…minua puristettiin rooliin joka ei ollut minun omani. Se on raskas taakka harteilla, kaikkein raskaimpia: että ihminen ei saa olla mitä on. Että hänet pakotetaan olemaan se miksi toinen haluaa hänet tehdä.”