Terveisiä Taavetista

   

Yöllä piti sataa, ei kuitenkaan näemmä Luumäen Taavetissa. Tummat pilvet vain näyttäytyivät illansuussa idän taivaanrannassa. Rusakko loikki iltahämärissä Joukolantietä pitkin. Nyt aamulla on pilvistä. Tunnin aamulenkin jälkeen, kun palasimme Patteritieltä alas Joukolantietä, orapihlaja-aidan vieressä oli todennäköisesti sama rusakko maastoutuneena kuin illalla. Helena näki sen ensin ja alkoi ottaa siitä kuvia. Me tapaamme veikata Helenan kanssa keskenämme huvin vuoksi tulevia jalkapallo-otteluita. Helena hämmästyi, kun minä väitin eilen, että Norja voittaa Englannin. Hän oli toista mieltä ja oikeassa, sillä Englanti oli parempi kahdeksan nolla. Alkuillasta Itävalta voitti Pohjois-Irlannin kaksi nolla. Tein sellaisen huomion, että Itä-Euroopan maat puuttuvat kaikki naisten jalkapallon EM-kisoista. Juuri ne maat, joissa naisten asema on jotain muinaisempaa kuin esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa. Venäjän joukkue selviytyi ainoana mukaan Euroopan laitakulmalta, mutta senkin kävi niin kuin kävi. Helena lukee seuraavaa Sidney Sheldonin jännäriä Koston jumalat. Samoin välillä Doris Lessingin omaelämäkertaa Ihon alla. Eilen Helena painotti sitä, että Martha Questin tarina Väkivallan lapset -sarjassa on keksitty, mutta tietenkään kolonialistinen Afrikka ei ole keksitty eikä sodanjälkeinen Lontoo pommitusten jälkineen. Olen lukenut yli viisisataa sivua Miki Liukkosen romaania O. Tarinat etenevät, yhtyvät ja kietoutuvat toisiinsa kuin kuteet ja värit räsymatossa. Teksti on värikästä, kuvaavaa ja raikasta. Annan kirjailijan kuljettaa.

 

Terveisiä Taavetista

   

Yhdestoista päivä heinäkuuta Luumäen Taavetissa. Aamuviideltä lämpömittarissa yksitoista astetta. Eilen naisten EM-jalkapallossa päättyi ensimmäinen alkuottelukierros: Belgia ja Islanti pelasivat tasan yksi yksi ja iltaottelussa Ranska voitti Italian viisi yksi. Olemme katsoneet toistaiseksi kaikki nämä kisaottelut ja voi kehua, että peliesitykset ovat olleet hienoja ja nautittavia. Ei suurta eroa, jos vertaa miesten peleihin, mutta tuntuu kuin kentällä näkisi naisten otteluissa vähemmän taklaustilanteita, mikä minusta on vain hyvä. Pitempiä pallottelujaksoja ja vähemmän pelikatkoja. Eilen satoi välillä ja tänään ja huomenna on luvassa lisää sateita. Jos ennuste pitää paikkansa, kulovaroitus on ohi Etelä-Karjalassa ylihuomenna. Mustikat saivat vettä. Työn alla olevassa käsikirjoituksessani on sivuja 195. Olen ahertanut sen parissa kaksi ja puoli kuukautta. Helena luki Sheldonin jännärin ja löysi hyllystämme seuraavan rikoskirjan, Martin Russellin Kiristäjän. Doris Lessingin Ihon alla on hänellä myös luvussa. Kysyin missä määrin Martha Quest, Väkivallan lapset -sarjan päähenkilö, muistuttaa Dorista ja Helena oli sitä mieltä, että Marthassa on joitain Doriksen piirteitä, mutta nämä eivät ole samoja henkilöitä. Miki Liukkosen romaani O on minulla puolessa välissä. Se on ameeba tai kuvailisinko sitä vesipisaraksi, joka on pudonnut kaakelilattialle ja muodostaa siinä yhtenäisen laikun ja roiskeita. Se on vesipisaroita, joita putoaa yksitellen, samaan kohtaan ja vaihdellen ilmavirissä ja jotka kerrostuvat ja muodostavat kuvion. Teimme aamulenkin ja tarinoimme kahden vastaantulijan kanssa. Helena otti valokuvia järjestelmäkameralla ja minä kännykällä kohteena edelleen kuutostien ja Savitaipaleentien eritasoliittymä. Samoja kuvia, mutta ehkä niissä on silti jotain vaihtelua, sää, vuodenaika, kasvien eri aikoihin alkavat ja päättyvät kukoistukset.

 

Terveisiä Taavetista

   

Yksitoista astetta sunnuntaiaamuna viideltä Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvessä ja asvaltilla märkiä laikkuja ohimenneen sadekuuron jäljiltä. Kuuden jälkeen aamulenkillä. Kaltattuja ojanpieliä, mutta heiniä joutomaalänteillä. Heinäkuu jatkuu jalkapalloiluna. Eilen Sveitsi ja Portugali pelasivat tasan kaksi kaksi ja myöhäisottelussa Hollanti Ruotsi myös tasan yksi yksi. Helena luki loppuun Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan päätösosan Muutoksen aika. Hänelle lukukerta oli kolmas. Kysyin häneltä kirjasta saunassa ja hän vastasi, mutta sitten keskustelu polveili saman tien johonkin muuhun. Langanpää, joka ei johtanut mihinkään. Helena löysi kirjahyllystämme välilukemisiksi Sidney Sheldonin esikoisjännärin Kuin rotta loukossaan ja hämmästeli oliko Sheldon näin hyvä? Luimme Sheldonia kauan sitten, kun miehen kirjoja alkoi ilmestyä suomeksi. Kirjojen kierrätystä. Maapallon pyöriessä menneet kirjat tulevat uudelleen vastaan ja seassa on aina myös satunnaisesti uusia niteitä. Uudet kirjailijat syntyvät ja vanhat jäävät elämään. Kirjamaailmassa kuolevat vain unohdetut. Se on kirjallinen armomurha. Minä etenen Miki Liukkosen romaania O, jalkapallon takia verkalleen, mutta eihän tässä ole kiirettä. Kun tartuin tähän kahden tiiliskiven paksuiseen paperitolloon, en kuvitellutkaan, että selviäisin siitä sukkelaan. En tiennyt edes onnistuisiko uusi tuttavuus minulle, Miki Liukkonen, lunastamaan odotukseni, mutta kyllä, hän teki sen.

 

Terveisiä Taavetista

   

Teimme aamukävelyn hienonhienossa sateessa. Vallitiellä säikäytimme rusakon liikkeelle makuukselta omakotitalon kuusiaidan vierestä. Luumäen taavettilaisia. Eilen iltalehtien lööpeissä ei näkynyt, että Suomen naiset pelasivat illalla korkean tason jalkapalloa. Espanja voitti neljä yksi. Myöhäisottelussa Saksa otti neljä nolla voiton Tanskasta. Helena kyllästyi ”Nyt sattuu-uu-uu!” -tyyliseen selostukseen ja vaihtoi tulemaan tuutista ruotsia. Koska en erityisemmin katso televisiota, luulin toissailtana ohjelmaa – Miki Liukkonen Sivullinen – luulin sen olevan dokumentti itse kirjailijasta, mutta se olikin yksi sellainen jakso sarjasta ohjelma-sapluunaa, jossa tunnettu henkilö käy tapaamassa keitä milloinkin jonkin aiheen pohjalta ja turistaan hetken, pannaan nauha purkkiin ja suolletaan ulos televisiosta. Ei mitään, ihan jees, kelpaa, mutta tyyliä tietämättömänä haksahdin luulemaan, että kyse on kulttuuri- ja kirjallisuusohjelmasta. Olen aikaani jäljessä, reliikki. Liukkosen romaania O olen lukenut 328 sivua. Lainasin sen Luumäen pääkirjastosta. Kirjan sivusta näkyi, että sitä oli luettu vajaa puolet ja totesin, että sivulla 328 menee raja. Käyn tästä eteenpäin ennen lukematonta. Paksujen kirjojen tilanne: Kaikki lukijat eivät tartu niihin. Niissä on liikaa haastetta. Helena otti sänkykirjaksi Tyyne Saastamoisen runokokoelman Vieras maa – ei ensimmäistä kertaa, koska se on kevyempi käsitellä sängyssä selällään. Hänellä on erinäisiä Doris Lessingin kirjoja luvun alla.

 

Terveisiä Taavetista

    

Upea kesäaamu Luumäen Taavetissa. Maitohorsmia ja kukkimaan alkavia ahdekaunokkeja. Tukkirekkojen tuoksuvanoja. Naisten jalkapallon EM-turnauksessa ovat kaikki pohjoismaat edustettuina eli selvityivät Euroopan kuudentoista parhaan joukkoon. Sitä voisi korostaa. Eilen Norja voitti hienosti Pohjois-Irlannin neljä yksi. Olen seurannut viime aikoina vähemmän jalkapalloa ja esimerkiksi naisten EM-karsinnoista katsoin vain jonkin hajaottelun. Siksi piti kerrata, kun Flashcore.fi -sivuilla oli muissa lohkoissa odotetusti neljä maata kussakin, mutta C-lohkossa oli mukana viides maa, Venäjä. En ymmärrä miksi? Onkiessani tietoja minulle selvisi, että Venäjän naiset kukistivat Portugalin ratkaisevissa, keskinäisissä otteluissa, mutta sanktiona Venäjä pantiin hyllylle ja Portugali pääsi takaovesta kisoihin. Voi Venäjän naisia. Opetus on kai se, että nuhteettomuus on tärkeää. Urheilijan pitää miettiä tarkkaan ja sovittaa taustansa ja varmuudeksi sanansakin oikein, jos mielii päästä kisoihin. Urheilu ei ole enää mitään leikintekoa. Olen käsittänyt väärin. Jaa, onhan ne polvirukoukset peliviheriöllä. Koreografi voisi lisätä niihin jonkin pyörähdyksen, jotta kuvio olisi vielä näyttävämpi. Eikö? No ei sitten, olkoon, ei enää urheilua urheiluna. Helena luki eilen loppuun Doris Lessingin esikoisteoksen Ruoho laulaa. Hänelle tuli siitä mieleen Faulkner, koska tapahtumat sijoittuvat maalle ja ovat epäonnisia. Helena lainasi kirjastosta Lessingin omaelämäkerran molemmat kirjailijan valmiiksi saamat osat, Ihon aika ja Varjossa vaeltaja. Ne kattavat vuodet 1919 – 1962. Minä olen vaeltanut kolmanneksen Miki Liukkosen kirjasta O. Kun uimarikaverukset istuvat pukuhuoneen penkillä, puhuvat, hönkäilevät ja vitsailevat, tulee väistämättä mielleyhtymiä David Foster Wallacen Infinite Jest -romaanin tenniksenpelaajien treenien jälkeisiin hetkiin. Infinite Jest on käännetty suomeksi nimellä Päättymätön riemu. Olen lukenut kirjan molemmilla kielillä.

Terveisiä Taavetista

   

Luontokuvissa ei ole aina varma, onko ruudulla kasvi vai eläin, pilvi vai varjo. Naisten jalkapallon EM-kisat alkoivat. Yksi maali, maalitilanteita, maalivahtien torjuntoja ja pisteiden jako: Englanti kolme pistettä, Itävalta nolla. Aivan kohtuullinen ottelu. Naisten huipputason jalkapalloa on kiva katsoa. Eilen parantelin toissapäivänä kirjoittamaani käsikirjoituksen osaa, mutta etenin silti myös kaksi sivua. Miki Liukkosen romaania O olen lukenut vajaa kaksisataa sivua. Eilen koin siinä yhtäläisyyksiä Don DeLilloon. Jossain aiemmassa postauksessa olen kai maininnut, että Doris Lessing muistutti joltain tekstikohdalta DeLilloa. Menikö se siinä tapauksessa niin päin, että ensin oli Lessing, joka vaikutti DeLilloon ja joka vaikutti Liukkoseen? Helena lukee Doris Lessingiä niin, että hänellä on kolme kirjaa menossa vuoron perään, yksi keittiössä, yksi unilukemisina ja välipaloina e-kirja kännykästä. Valinta tilanteitten mukaan.

 

Terveisiä Taavetista

   

Eino Leinon päivä. Kymmenen astetta aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Sääennuste lupailee kolme metriä lounaistuulta, mutta keittiön ikkunasta katsoen puut ja pensaat lepäävät tyvenessä, matalalta paistavan auringon ensi säteissä. Taivas on hailakan sininen ja pilvetön. Eilen illalla viimeiseksi teimme parvekkeelta kaksi pupuhavaintoa. Helena lukee edelleen kolmea eri Lessingin kirjaa. Minä aloin lukea Miki Liukkosen romaania O. Yritän lukea aina myös uusia, suomalaisia kirjailijoita. Useimmiten käy kuitenkin niin, että kustantajien ja arvostelijoiden kehumissa kirjoissa ei ole ollut katetta ylisanoihin eli pelkkää myyntipuhetta ja kotiinpäin vetoa. Miki Liukkosen nimi on ollut paljon esillä, tänäänkin televisiossa ja Luumäen pääkirjastossa kirjailijan uusin, paksu romaani odottaa esillä uutuushyllyssä lainaajaansa, niin iso kirja, ettei sitä voi olla huomaamatta ja vuonna 2017 julki tullut O on ollut yhdellä viistohyllyllä tyrkyllä puoli vuotta. Minulla on ollut omia lukuprojektejani, mutta noin kaksi kuukautta sitten tartuin kirjastossa käydessäni romaaniin O ensimmäisen kerran ja vilkaisin sitä ja toissapäivänä lainasin sen. Olen lukenut sitä yli sata sivua ja pidän lukemastani. Doris Lessingin tekstin jälkeen Jörn Donner oli kesyä kerrontaa, mutta Miki Liukkonen pärjää hyvin. Lukiessani tuli ensimmäisenä mieleen David Foster Wallace ja nimenomaan Infinite Jest – Suomen Wallace – oho, toisena James Joycen Odysseus – kappas vain – ja kolmantena Pekka Kejosen Napoleonin epätoivo, raikkaudessaan ja jonka Napoleonin epätoivon luin jokin aika sitten uudestaan. Se meni nostalgiaan, mutta ihan hyvä.