Yöllä piti sataa, ei kuitenkaan näemmä Luumäen Taavetissa. Tummat pilvet vain näyttäytyivät illansuussa idän taivaanrannassa. Rusakko loikki iltahämärissä Joukolantietä pitkin. Nyt aamulla on pilvistä. Tunnin aamulenkin jälkeen, kun palasimme Patteritieltä alas Joukolantietä, orapihlaja-aidan vieressä oli todennäköisesti sama rusakko maastoutuneena kuin illalla. Helena näki sen ensin ja alkoi ottaa siitä kuvia. Me tapaamme veikata Helenan kanssa keskenämme huvin vuoksi tulevia jalkapallo-otteluita. Helena hämmästyi, kun minä väitin eilen, että Norja voittaa Englannin. Hän oli toista mieltä ja oikeassa, sillä Englanti oli parempi kahdeksan nolla. Alkuillasta Itävalta voitti Pohjois-Irlannin kaksi nolla. Tein sellaisen huomion, että Itä-Euroopan maat puuttuvat kaikki naisten jalkapallon EM-kisoista. Juuri ne maat, joissa naisten asema on jotain muinaisempaa kuin esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa. Venäjän joukkue selviytyi ainoana mukaan Euroopan laitakulmalta, mutta senkin kävi niin kuin kävi. Helena lukee seuraavaa Sidney Sheldonin jännäriä Koston jumalat. Samoin välillä Doris Lessingin omaelämäkertaa Ihon alla. Eilen Helena painotti sitä, että Martha Questin tarina Väkivallan lapset -sarjassa on keksitty, mutta tietenkään kolonialistinen Afrikka ei ole keksitty eikä sodanjälkeinen Lontoo pommitusten jälkineen. Olen lukenut yli viisisataa sivua Miki Liukkosen romaania O. Tarinat etenevät, yhtyvät ja kietoutuvat toisiinsa kuin kuteet ja värit räsymatossa. Teksti on värikästä, kuvaavaa ja raikasta. Annan kirjailijan kuljettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti