Teimme aamukävelyn hienonhienossa sateessa. Vallitiellä säikäytimme rusakon liikkeelle makuukselta omakotitalon kuusiaidan vierestä. Luumäen taavettilaisia. Eilen iltalehtien lööpeissä ei näkynyt, että Suomen naiset pelasivat illalla korkean tason jalkapalloa. Espanja voitti neljä yksi. Myöhäisottelussa Saksa otti neljä nolla voiton Tanskasta. Helena kyllästyi ”Nyt sattuu-uu-uu!” -tyyliseen selostukseen ja vaihtoi tulemaan tuutista ruotsia. Koska en erityisemmin katso televisiota, luulin toissailtana ohjelmaa – Miki Liukkonen Sivullinen – luulin sen olevan dokumentti itse kirjailijasta, mutta se olikin yksi sellainen jakso sarjasta ohjelma-sapluunaa, jossa tunnettu henkilö käy tapaamassa keitä milloinkin jonkin aiheen pohjalta ja turistaan hetken, pannaan nauha purkkiin ja suolletaan ulos televisiosta. Ei mitään, ihan jees, kelpaa, mutta tyyliä tietämättömänä haksahdin luulemaan, että kyse on kulttuuri- ja kirjallisuusohjelmasta. Olen aikaani jäljessä, reliikki. Liukkosen romaania O olen lukenut 328 sivua. Lainasin sen Luumäen pääkirjastosta. Kirjan sivusta näkyi, että sitä oli luettu vajaa puolet ja totesin, että sivulla 328 menee raja. Käyn tästä eteenpäin ennen lukematonta. Paksujen kirjojen tilanne: Kaikki lukijat eivät tartu niihin. Niissä on liikaa haastetta. Helena otti sänkykirjaksi Tyyne Saastamoisen runokokoelman Vieras maa – ei ensimmäistä kertaa, koska se on kevyempi käsitellä sängyssä selällään. Hänellä on erinäisiä Doris Lessingin kirjoja luvun alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti