Yksitoista astetta sunnuntaiaamuna viideltä Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvessä ja asvaltilla märkiä laikkuja ohimenneen sadekuuron jäljiltä. Kuuden jälkeen aamulenkillä. Kaltattuja ojanpieliä, mutta heiniä joutomaalänteillä. Heinäkuu jatkuu jalkapalloiluna. Eilen Sveitsi ja Portugali pelasivat tasan kaksi kaksi ja myöhäisottelussa Hollanti Ruotsi myös tasan yksi yksi. Helena luki loppuun Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan päätösosan Muutoksen aika. Hänelle lukukerta oli kolmas. Kysyin häneltä kirjasta saunassa ja hän vastasi, mutta sitten keskustelu polveili saman tien johonkin muuhun. Langanpää, joka ei johtanut mihinkään. Helena löysi kirjahyllystämme välilukemisiksi Sidney Sheldonin esikoisjännärin Kuin rotta loukossaan ja hämmästeli oliko Sheldon näin hyvä? Luimme Sheldonia kauan sitten, kun miehen kirjoja alkoi ilmestyä suomeksi. Kirjojen kierrätystä. Maapallon pyöriessä menneet kirjat tulevat uudelleen vastaan ja seassa on aina myös satunnaisesti uusia niteitä. Uudet kirjailijat syntyvät ja vanhat jäävät elämään. Kirjamaailmassa kuolevat vain unohdetut. Se on kirjallinen armomurha. Minä etenen Miki Liukkosen romaania O, jalkapallon takia verkalleen, mutta eihän tässä ole kiirettä. Kun tartuin tähän kahden tiiliskiven paksuiseen paperitolloon, en kuvitellutkaan, että selviäisin siitä sukkelaan. En tiennyt edes onnistuisiko uusi tuttavuus minulle, Miki Liukkonen, lunastamaan odotukseni, mutta kyllä, hän teki sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti