Upea kesäaamu Luumäen Taavetissa. Maitohorsmia ja kukkimaan alkavia ahdekaunokkeja. Tukkirekkojen tuoksuvanoja. Naisten jalkapallon EM-turnauksessa ovat kaikki pohjoismaat edustettuina eli selvityivät Euroopan kuudentoista parhaan joukkoon. Sitä voisi korostaa. Eilen Norja voitti hienosti Pohjois-Irlannin neljä yksi. Olen seurannut viime aikoina vähemmän jalkapalloa ja esimerkiksi naisten EM-karsinnoista katsoin vain jonkin hajaottelun. Siksi piti kerrata, kun Flashcore.fi -sivuilla oli muissa lohkoissa odotetusti neljä maata kussakin, mutta C-lohkossa oli mukana viides maa, Venäjä. En ymmärrä miksi? Onkiessani tietoja minulle selvisi, että Venäjän naiset kukistivat Portugalin ratkaisevissa, keskinäisissä otteluissa, mutta sanktiona Venäjä pantiin hyllylle ja Portugali pääsi takaovesta kisoihin. Voi Venäjän naisia. Opetus on kai se, että nuhteettomuus on tärkeää. Urheilijan pitää miettiä tarkkaan ja sovittaa taustansa ja varmuudeksi sanansakin oikein, jos mielii päästä kisoihin. Urheilu ei ole enää mitään leikintekoa. Olen käsittänyt väärin. Jaa, onhan ne polvirukoukset peliviheriöllä. Koreografi voisi lisätä niihin jonkin pyörähdyksen, jotta kuvio olisi vielä näyttävämpi. Eikö? No ei sitten, olkoon, ei enää urheilua urheiluna. Helena luki eilen loppuun Doris Lessingin esikoisteoksen Ruoho laulaa. Hänelle tuli siitä mieleen Faulkner, koska tapahtumat sijoittuvat maalle ja ovat epäonnisia. Helena lainasi kirjastosta Lessingin omaelämäkerran molemmat kirjailijan valmiiksi saamat osat, Ihon aika ja Varjossa vaeltaja. Ne kattavat vuodet 1919 – 1962. Minä olen vaeltanut kolmanneksen Miki Liukkosen kirjasta O. Kun uimarikaverukset istuvat pukuhuoneen penkillä, puhuvat, hönkäilevät ja vitsailevat, tulee väistämättä mielleyhtymiä David Foster Wallacen Infinite Jest -romaanin tenniksenpelaajien treenien jälkeisiin hetkiin. Infinite Jest on käännetty suomeksi nimellä Päättymätön riemu. Olen lukenut kirjan molemmilla kielillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti