Terveisiä Taavetista

    

Kymmenen astetta aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Pilvistä sateen edellä. Eilen naisten EM-jalkapallossa ottelivat Ranska ja Islanti tasan yksi yksi. Belgia voitti Italian yksi nolla ja kohtaa puolivälierässä Ruotsin. Kesken pelin kävin parvekkeella havainnoimassa luontoa: Siili kulki edestakaisin nurmikolla. Pelin jälkeen menimme vielä hetkeksi parvekkeelle: Kaksi kissaa Vallitiellä ja siili nurmikolla. Lokkeja kauempana tienvieren mäntyjen takana. Helena luki Sidney Sheldonin jännärin Pahan kasvot. Hän on yli puolenvälin Doris Lessingin omaelämäkerran toista osaa, Varjossa vaeltaja. Minä luin loppuun Kari Aronpuron kollaasiromaanin – se se on ehkä virallisesti – jonka esipuhe on vuodelta 1965, samana vuonna, kun kirja ilmestyi ensimmäisen kerran. Toinen painos, joka on meillä, on vuodelta 1978 ja siihen on otettu lisänä tukku kirjallisuusarvosteluja Aperitiffistä sekä päätteeksi muutama sivu kirjailijan päiväkirjaa: Miltä nyt tuntuu Aperitiff, kolmetoista vuotta julkitulon ja kohun jälkeen? Lainasin Luumäen pääkirjastosta Erkki Palolammen kirjan Kollaa kestää. Halusin lukea sen uudestaan. Muistin, että kirja oli erilainen kuin Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Aivan, Kollaa kestää on enemmän raportti ja tosikertomus. Luin eilen sata sivua. Teimme aamulenkin normaalijärjestyksessä. Pilvet väistyivät ja puolikas kuu erottui taivaalla.

Terveisiä Taavetista

   

Uusi viikko. Erilaisia luontonäkymiä kuutostien kupeessa. Heinät heilimöivät ja mustikat sinistyvät. Eilen naisten EM-jalkapallossa Ruotsi selviytyi kahdeksan parhaan joukkoon. Portugali kaatui viisi nolla. Hollanti oli lohkokakkonen voitettuaan Sveitsin neljä yksi. Hollanti kisaa puolivälierässä Ranskaa vastaan. Katsoimme ties monennenko kerran Sergio Leonen elokuvan Hyvät, pahat ja rumat. Viimeisellä mainoskatkolla pistäydyimme parvekkeelle haistelemaan yöilmaa ja näimme siilin vaeltavan pihanurmikolla. Se mutkitteli Vallitien viertä ja kääntyi talon länsipään taakse näkymättömiin. Helena lukee Doris Lessingin omaelämäkerran toista osaa Varjossa vaeltaja. Toisena kirjana hänellä on Sidney Sheldonin jännäri Pahan kasvot. Toissailtana luettuani Miki Liukkosen romaanin O loppuun, minulla ei ollut valmiina mielessä, minkä kirjan valikoisin seuraavaksi? Päädyin ottamaan omasta kirjavalikoimastamme Kari Aronpuron kokoelman Aperitiff – avoin kaupunki, joka sisältää muun muassa runoa, proosaa, kollaasia, päiväkirjaotteita, tavara- ja muita luetteloita, sähkölaskuja, musta sivu ja meillä olevassa toisessa, 1978 julkaistussa painoksessa lisänä olevia lehtiarvosteluita, kirjan, joka on myös ajankuvaa ja uutta kerrontaa avaavaa tekstiä. Se sopi hyvin Liukkosen kantaan. Luin eilen Aperitiffistä kolme neljäsosaa. Sivumerkinnät tosin puuttuvat, tarkoituksella kai.

Terveisiä Taavetista

    

Uskoako sääennustetta? Aurinko paistaa nyt aamulla Luumäen Taavetissa pilvettömältä taivaalta, mutta Ilmatieteen laitoksen sivuilla pisaroivat sateen merkit yhdeksästä eteenpäin. Kuudelta lähdimme aamulenkille. Kuu näkyi vielä eteläisellä taivaalla, mutta taivaanrannasta lähestyvät pilvet peittivät sen hetkeä myöhemmin. Puoli seitsemältä aurinko jäi pilvien peittoon. Joukolantiellä lepäsi rusakko orapihlaja-aidan vieressä. Kauempaa se näytti ruohotuppaalta ja varjoilta. Pupu päästi meidät kymmenen metrin päähän ennen kuin ponnahti jalkeille ja livahti aidanraosta omille teilleen. Puoli kahdeksan sade alkoi vihmoa. Eilen Suomen naisten jalkapallomaajoukkue päätti urakkansa Englannin kisoissa. Saksa oli kolme nolla parempi, mutta Suomen peli tai puolustuspeli oli hyvää niitä muutamia notkahduksia lukuunottamatta. Tanska ja Suomi putosivat molemmat jatkosta. Pohjoismaista Norja on jo ulkona ja tänään Ruotsi kamppailee Portugalia vastaan. Luin eilen loppuun Miki Liukkosen romaanin O. Nimikysymys selvisi viimeisillä sivuilla. Romaani tahtoo olla ja tapahtua nyt tai että se ”on” ja jonka voi tiivistää sanaksi ”o”. Ei siis ”Oo, mikä kirja”, vaan se vain ”O”. Perun aiempia innostuneita arvioitani. Nyt kun olen lukenut kaikki reilut kahdeksansataa sivua, tuntuu, että kirjailija on pannut tekstiin kaiken, mutta se jäi silti keskentekoiseksi, viimeistelemättömäksi. Teemaa on ja samalla Liukkonen tarjoaa siihen juonta, aikataulua, mutta henkilögalleria on ylen värikäs ja liiallinen eivätkä henkilöhahmot kunnolla enää eroa toisistaan. Enemmän paperinukkeja. Mietin sitä, että sekä Miki Liukkosen romaanissa O, että edellisessä lukemassani Jörn Donnerin kirjassa Linnun varjo kustantajan nimen ohessa ja sitä edellä on kirjailijan nimi, sitten sana ”ja” ja kustantajan nimi. Tarkoittaako se, että kirjailija on puoliksi myös kustantaja? Jos on, mitä se merkitsee tai miksi näin?

Terveisiä Taavetista

    

Eilen illalla satoi vähän aikaa rankasti Luumäen Taavetissa. Tänään aamulla viiden aikaan lämpötila oli seitsemän astetta ja aurinko paistaa. Naisten EM-jalkapallossa Norja hävisi Itävallalle nolla yksi ja sijoittui lohkokolmoseksi. Itävalta kohtaa puolivälierässä Saksan. Pohjois-Irlanti hävisi Englannille viisi nolla. Englanti saa puolivälierässä vastaansa Espanjan tai Tanskan. Puolenyön aikaan pelien jälkeen kävimme parvekkeella ja näimme siilin ylittävän Joukolantien ja Vallitien risteyksen. Sen jälkeen lokki lensi liikennejärjestysten mukaan Vallitien yllä ja kääntyi risteyksestä Joukolantielle. Totesimme, että on aika mennä nukkumaan. Ei tiedä mikä olisi seuraava?Käsikirjoituksessani olen sivulla 208. Helena lukee Doris Lessingin omaelämäkerran toista osaa Varjossa vaeltaja. Doris on Lontoossa ja äiti on tulossa hänen luokseen. Helena lukee myös Sheldonin jännäriä Mikään ei ole ikuista. Eilen noudimme Luumäen pääkirjastosta kaksi saapunutta varausta, Sheldoneja. Minä lopetin eilen Miki Liukkosen romaanin O lukemisen, kun olin siinä sivulla 775. Kirjailija raivaa joutohenkilöitä pois. Aikaero tai -nyrjähdys tekee jotain kummaa. Yksi perhekunta kärsii tästä ja kaikki, jotka ovat tekemisissä tämän perheen jäsenten kanssa, pyörtyilevät selittämättömästi. Perhe on nyt sairaalassa eristyksissä.

TerveisiäTaavetista

    

Heinäsirkka hyppi eilen sisälle asti, kolmanteen kerrokseen. Vai ratsastiko selässä? Helena pyydysti otuksen paperinenäliinaan ja toi sen parvekkeelle ikkunalaudalle. Hypi siitä. Naisten EM-jalkapallon lohkovaiheen toinen kierros on pelattu. Italia ja Islanti tasasivat pisteet yksi yksi ja Ranska voitti Belgian kaksi yksi. Helena luki loppuun Doris Lessingin omaelämäkerran ensimmäisen osan Ihon alla. Aion lukea sen joskus. Lessing, saksalainen nimi. Nuori, englantilainen nainen Rhodesiassa jättää aviomiehensä ja kaksi lastaan ja menee naimisiin saksalaisen, vihollisen kanssa. Lessingit päästävät salavihkaa mustia kotiinsa ja lainaavat näille kirjoja. He eivät pyri provosoimaan tahallaan ympäröivää yhteisöä, mutta eivät toisaalta voi olla toimimatta näin sopimattomasti. He ovat apartheidin vastustajia, edelläkävijöitä. Eli Doris Lessingin elämässä on särmää. Helena lukee lisäksi Sidney Sheldonin jännäriä Mikään ei ole ikuista. Minulla on Miki Liukkosen romaani O sivulla 680. Nikola Tesla on nimekäs henkilö ja kulttihahmo, joka pysyy mukana Liukkosen kirjassa. Nyt vaikuttaa siltä, että Teslan teoria eetteristä ja aikahyppäyksistä on romaanin kantavana teemana. Juoni, jos voi puhua sellaisesta, on typistetty ja yksinkertainen, mutta sen ympärille rakentuva sanahäkkyrä ei. Aamulenkillä varpuset parveilivat ja sirkuttivat Vallitiellä naapurin lintujen ruokintapisteessä ja kauempana omakotitalojen katveessa hypähteli tikka asvaltilla ja lensi siitä valaisinpylvääseen ja alkoi kiertää ja tikata sitä.

Terveisiä Taavetista

    

Kaksitoista astetta aamuviideltä Luumäen Taavetissa. Postiluukussa odotti Luumäen Lehti. Pääkirjoituksessa valitettiin yleisökatoa Taavetin Teatteripäivillä ja oli epäilys, että someinformaatio ei ilmeisesti riittänyt? Totta. Teatterin luulisi olevan näkyvää, lakanabanderolli Linnalantien yli tai edes kyltit valaisinpylväiden kyljissä ja nämä liehumassa monta päivää etukäteen. Moni tapahtuma kilpailee samoista kuluttajista, jotka suunnittelevat tekemisensä vähintään kahden päivän viiveellä eikä ekstempore. Illalla meillä meni jälleen puolenyön yli, kun katsoimme naisten EM-jalkapalloa. Ruotsi ja Hollanti voittivat niukasti omat ottelunsa niin kuin oli oletettu. Tähän mennessä vasta Englanti ja Saksa ovat varmistaneet tiensä jatkopeleihin. Helena luki loppuun Sheldonin Koston jumalat -jännärin ja oli tyytyväinen siihen. Doris Lessingin muistelmat ovat hänellä yhä kesken. Eilisessä postauksessa kirjoitin, että olen huolissani Miki Liukkosen romaanin O jatkosta. Olen edelleen. Leviääkö se käsiin? Siinä oli sellainen minun mittapuuni mukaan huonompi kohta. Raikkaus vaihtui sutuksi. Kun suttuhuttu oli ohi, tilanne kyllä parantui jälleen, mutta etenen silti varuillani. Kuusisataa sivua luettuna ja kaksi ja puolisataa edessä. Minkälaisen solmun kirjailija tekee tähän loppuun? Onko hän ottanut liian monta henkilöhahmoa, draamalinjaa ja juonnetta samoihin kansiin? David Foster Wallacen henki leijuu yhä koko sanakoosteen yllä kuin paikalle lehahtanut vanha varis.

TerveisiäTaavetista

    

Ukkonen ja saderyöppy ylitti Luumäen Taavetin eilen illalla. Nyt on sateen jälkeinen sumea sää. Aamulenkillä oli aikataulunmukaisia autoja ja yksi tukkirekka. Varikset ja harakat nokkivat jotain kiertoliittymän reunalla. Naisten EM-jalkapallossa veikkasin taas pieleen, kun oletin Suomen voittavan Tanskan. Meni nurin, tappio nolla yksi. Saksa oli puolestaan Espanjaa parempi kaksi nolla. Eilen käsikirjoituksessani kääntyi sivu 200. Rummut pärisivät. Kirjailija Veijo Meri teki aikoinaan, kun ei ollut vielä tietsikoita, sellaisen kokeen, että teippasi konekirjoitusarkkeja peräkkäin. Hän oli huomannut, että arkin päättyminen vaikutti tekstiin tai hän oletti niin. Tietokoneella tämä juttu toimii automaattisesti, ei manuaalista rivinvaihtoa eikä uuden arkin rullaamista telalle. Niitä aikoja. Helena lukee edelleen Doris Lessingin omaelämäkertaa Ihon alla. Toinen lapsi tulossa. Rinnakkaislukukirjana Helena nauttii Sidney Sheldonin jännityksestä. Minulla on Miki Liukkosen romaani O vaiheessa, olen jossain sivulla 550, joka tapauksessa kohdassa, jossa kirjailija tuo ensin uusia, värikkäitä hahmoja mukaan sanakeitokseensa, mutta hylkää ja listii nämä muutamia kymmeniä sivuja myöhemmin. Onko Liukkosen ote herpoamassa, onko hän eksyksissä, kääntyilee sanahäkissään puolelta toiselle eikä tiedä mitä kehikon osaa vahvistaisi seuraaksi vai eikö mitään? Huolissani jään odottamaan tarinan jatkoa, iltapäivää ja iltaa, jolloin avaan O:n seuraavan kerran.