Ukkonen ja saderyöppy ylitti Luumäen Taavetin eilen illalla. Nyt on sateen jälkeinen sumea sää. Aamulenkillä oli aikataulunmukaisia autoja ja yksi tukkirekka. Varikset ja harakat nokkivat jotain kiertoliittymän reunalla. Naisten EM-jalkapallossa veikkasin taas pieleen, kun oletin Suomen voittavan Tanskan. Meni nurin, tappio nolla yksi. Saksa oli puolestaan Espanjaa parempi kaksi nolla. Eilen käsikirjoituksessani kääntyi sivu 200. Rummut pärisivät. Kirjailija Veijo Meri teki aikoinaan, kun ei ollut vielä tietsikoita, sellaisen kokeen, että teippasi konekirjoitusarkkeja peräkkäin. Hän oli huomannut, että arkin päättyminen vaikutti tekstiin tai hän oletti niin. Tietokoneella tämä juttu toimii automaattisesti, ei manuaalista rivinvaihtoa eikä uuden arkin rullaamista telalle. Niitä aikoja. Helena lukee edelleen Doris Lessingin omaelämäkertaa Ihon alla. Toinen lapsi tulossa. Rinnakkaislukukirjana Helena nauttii Sidney Sheldonin jännityksestä. Minulla on Miki Liukkosen romaani O vaiheessa, olen jossain sivulla 550, joka tapauksessa kohdassa, jossa kirjailija tuo ensin uusia, värikkäitä hahmoja mukaan sanakeitokseensa, mutta hylkää ja listii nämä muutamia kymmeniä sivuja myöhemmin. Onko Liukkosen ote herpoamassa, onko hän eksyksissä, kääntyilee sanahäkissään puolelta toiselle eikä tiedä mitä kehikon osaa vahvistaisi seuraaksi vai eikö mitään? Huolissani jään odottamaan tarinan jatkoa, iltapäivää ja iltaa, jolloin avaan O:n seuraavan kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti