Tilkankadulla

    

 Yöllä on satanut sen verran täällä etelärannikolla, että pihalla ovat porrasedustojen laatoitukset osin märkiä. Eilen meillä oli asioita kaupungilla. Otimme muutamia kuvia Kallion kulmilta ja Pikku Huopalahteen tullessa näimme Paciuksenkadulla seinänraossa kukkivan voikukan. Eilen teimme puoleen päivään asti omia töitämme, Helena akvarelleja, luonnoksia ja kutoi villasukkia ja minä jatkoin Gaz matkaan -käsikirjoituksen punaisten alleviivausten läpikäymistä Pages -kirjoitusohjelmassa. Eilen kone alleviivasi sanan, jossa oli neljä peräkkäistä o -kirjainta. Olen tässä askareessa sivulla 545. Helena lukee edelleen Franz Kafkaa auf Deutsch ja lisäksi Anne Waldmanin runojen suomennosta ja Don DeLillon kirjaa Hiljaisuus. Minä olen puolivälissä Richard Hughesin teosta Kettu ullakolla. Englantilainen aristokraatti vierailee saksalaisen serkkunsa luona tämän linnassa Münchenin lähellä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Saksassa on ryöstäytynyt liikkelle vakava inflaatio. Jännitettä ilmassa. Englantilaiset vihasivat saksalaisia ja myös ranskalaisia. Saksalaiset vihasivat englantilaisia ja myös ranskalaisia. Ranskalaiset vihasivat saksalaisia ja englantilaisia. Nämä maat sotivat keskenään vaihtelevin kokoonpanoin. Pitääkö alleviivata, että turhia sotia? Vai onko mikään turhaa? Sodissa tapetaan pois liikaväestöä ja sotien aikana saadaan myös tuhottua olemassaolevaa rakennuskantaa ja ammusvarastoja. Samoin sotilaat tekevät poikkeusoloissa itsensä tarpellisiksi ja toteuttavat kutsumustaan. Osa hämäräperäisistä liikemiehistä rikastuu sotien kustannuksella. Hughesin Kettu ullakolla herättää myös tällaisia ajatuksia.

Tilkankadulla

    

 Tuulta nyt maanantaiaamuna Tilkankadun sisäpihalla, parvekkeella, joka antaa etelään. Lämpötila on melkein kymmenen astetta. Kesäinen ilmavirtaus hemmottelee meitä. Viikonloppuna oli grillaajia pihalla sekä lauantaina että sunnuntaina iltapäivällä. Eilen teimme päiväkävelyn Pikku Huopalahden länsirannalle. Istuimme hetken penkillä. Kävin eilen läpi toista päivää Gaz matkaan -käsikirjoituksen punakynäalleviivauksia Pages -kirjoitusohjelmassa. Ensimmäinen osa on käyty läpi ja aloitin toista. Puuttuvia tai liikoja kirjaimia on löytynyt tähän mennessä yli kaksikymmentä. Helena jatkaa akvarelleja ja luonnoksien tekoa. Välillä hän lukee Kafkan kirjaa Der Prozess ja Anne Waldmanin runoja. Unilukemisiksi hän otti Don DeLillon uusimman kirjan Hiljaisuus. Minä olen lukenut kahtena päivänä Richard Hughesin kirjaa Kettu ullakolla. Samoin kuin Hughesin kirjassa Rajumyrsky Jamaikassa, tässäkin kuvataan paljon myös lapsia. Tuntuu poikkeukselliselta, että mies kiinnittää niin paljon huomiota lasten tekemisiin ja heidän ajatuksiinsa. Se on hienoa. En ole perehtynyt sen tarkemmin tähän kirjailijaan, mutta olen ymmärtävinäni, että Kettu ullakolla on jonkin suuremman kokonaisuuden, trilogian ensimmäinen osa. En tiedä kuitenkaan, jäikö se projekti tähän ensimmäiseen yritykseen?               

Tilkankadulla

    

 Mikä lintu sukelteli Pikku Huopalahdessa eilen päivällä? Voisiko se olla harvinainen vierailija, karimetso? Eilen kiersimme kaupalle rannan kautta ja siellä oli järjestymässä linturetki. Tekivätkö he minkälaisia havaintoja kierroksellaan? Me jatkoimme kuitenkin kauppamatkaamme. Näimme varpusen Tilkantorilla visertämässä yläpuolellamme katoksen putkessa, sen sisällä. Sepelkyyhky huhuili, kun nousimme mäkeä ylös kohti Mannerheimintietä. Koivuissa viherrystä. Kuvasin kaksi varjokuvaa katsomassa minne kiskot vievät. Paljon ihmeitä Helsingin keväässä. Helena löysi keinon, jolla lähettämäni Gaz matkaan -käsikirjoitusliite aukesi kännykän Pages -kirjoitusohjelmassa: Otimme lähtevästä tiedostosta ensin rtf -kopion, joka kelpasi Pagesille. Ohjelmassa tekstiin sai yhdellä klikkauksella punaiset alleviivaukset outoihin sanoihin. Korjasin niitä melkein kymmenen sadalta ensimmäiseltä sivulta. Helena luki eilen Kafkaa auf Deutsch ja Anne Waldmanin runoja. Minä aloitin Richard Hughesin kirjan Kettu ullakolla. Se on tullut julki 1961 ja suomeksi sen on kääntänyt Auli Tarkka 1965. Pidän tekstistä. Eilen vietimme myös hetken parvekkeella ottamassa aurinkoa. Illalla oli televisiossa useita jalkapallo-otteluita. Katsomot täynnä väkeä kuin pienessä kaupungissa.

Tilkankadulla

    

 Aamun linnunlaulua parvekkeella. Kuusi astetta lämmintä täällä etelärannikolla. On jäänyt mainitsematta postauksessa, että olemme nähneet perhosia ja kimalaisia liikkeellä. Eilen teimme päiväkävelyn Munkkiniemen kirjastoon, jossa Helenalla oli noudettavana Anne Waldmanin runokokoelma. Lainasin samalla Don DeLillon uusimman kirjan Hiljaisuus. Lisäksi löysin kierrätyshyllystä Franz Kafkaa auf Deutsch: Der Prozess. Otin kuvan Munkkiniemen puistotiellä olevan ravintolan ikkunassa olevasta koristuksesta. Palatessa söimme Mäkkärissä burgeriateriat. Kerrostalorappumme edustalle on ilmestynyt orvokkiruukku ja otin siitäkin kuvan. En saanut eilen korjauslukua toimimaan läppärillä, mutta Helena aikoo tutkia sitä tänään. Hän hallitsee minua paremmin tietokoneet ja kännykät. Helena jatkaa akvarellien ja luonnosten parissa. Hän lukee nyt Kafkaa ja Waldmania. Minä luin loppuun Joel Lehtosen Putkinotkon. Se on satavuotias kirja. Luin sen edellisen ja ensimmäisen kerran viisikymmentä vuotta sitten ja jolloin Putkinotko oli vasta viisikymmentävuotias, mutta minun silmissäni se oli vanha. Seitsemän veljestä ilmestyi viisikymmentä vuotta ennen Putkinotkoa. Vaikka en muista teoksesta edelliseltä lukukerraltani selkeästi muuta kuin Juutas Käkriäisen jauhosäkinkantoreissun, huomaan, että olen lukenut kirjan vaikuttuneena. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran painattamassa laitoksessa teksti on vuodelta 1986. Siinä on esipuhe ja aikalaisarvioita. Luin myös niitä osin. Kirjallisuudentuntijat ovat hakeneet Putkinotkosta suuria merkityksiä, mutta minä koin sen nyt merkityksistä vapaana, värikkäänä ja karrikoituna maaseutukuvauksena 1900 -luvun vaihteen savolaisista metsäläisistä. Kirja ei ole osoitteleva eikä vähääkään nyyhkytarina, vaan riemukas, naurava ja hoilaava. Kannatti lukea.

Tilkankadulla

    

Mustarastas ja lokit pitävät konserttia nyt aamulla, kun kävin puoli kuuden aikaan parvekkeella. Eilen päivällä mustarastas lauloi naapurin piha-aidalla, kun tulimme kävelylenkiltä. Kerrostalopihallamme ovat valkovuokot kukassa. Niitä ei tarvitse etsiä kauempaa. Kiersimme eilen kuvaamassa etelän ruttojuurikasvustoa Pikku Huopalahden rannassa ja jatkoimme sieltä Ruskeasuon Teboilille kahville ja munkkirinkelille. Kertasin eilen neljäkymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoituksen loppupuolelta. Tein pientä täsmennystä. Tänään tutkin saanko kirjoitusohjelman tarkistamaan tekstin oikeinkirjoituksen. Puuttuvien kirjainten lisäystä ja liikojen poistoa. Sen jälkeen aion antaa tekstin levätä jonkin aikaa ja kirjoitan jotain muuta. Helena kuvasi tekemiään tussiluonnoksia vai ovatko ne itsenäisiä piirroksia. Hän luki päiväunien yhteydessä Fritiof Nilsson Piratenin kirjaa Kirjakauppias joka lopetti uimisen ja myöhemmin sitä parvekkeella, mutta vaihtoi kirjan illalla kevyempään kädessä pidettävään Margaret Millarin pokkaridekkariin. Joel Lehtosen Putkinotkossa sisäänlämpiävä sauna, savusauna lämpiää ja samaan aikaan aurinko painuu mailleen ja kuunsirppi nousee metsän ylle. Pilvet punertavat korkeuksissa ja värjäävät lahden tyynen, tummuvan vedenselän.

Tilkankadulla

    

Pilvessä nyt aamulla, kun kävin parvekkeella. Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa ulkona tuoksui kesäillalle, niin kuin päivä olisi ollut erikoisen paahteinen. Kävelimme eilen Munkkiniemeen kirjastoon mennessä Pikku Huopalahden Niemenmäen puoleista rantapolkua ja takaisin lahden toista puolta. Kaksi varausta oli noudettavissa, Juhani Peltosen Valaan merkkejä ja Fritiof Nilsson Piratenin Kirjakauppias joka lopetti uimisen. Kävin loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen. Siinä on 880 sivua. Tänään kertaan viimeisen osan loppupuolta. Helena vietti eilen paljon aikaa oman työpöytänsä ääressä maalaamassa akvarelleja ja tekemässä luonnoksia. Sen lisäksi hän istui sohvalla virkkaamassa ja seurasi jotain tv-sarjaa ja iltapäivällä hän otti aurinkoa parvekkeella. Minäkin päivetin itseäni ja kuuntelin lokkien kirkunaa ja ohikulkevien ihmisten askelten ääniä hiekalla. Helenalla on unilukemisina Tyyne Saastamoisen Vieras maa -runokokoelma. Hän varasi kirjastosta Anne Waldmanin ainoan suomennetun runoteoksen ja joka on parhaillaan matkalla. Olen lukenut kaksi kolmasosaa Joel Lehtosen Putkinotkoa. Värikäs ja merkillinen kirja. Minä koen sen merkillisenä. Siinä on ylimäärää henkilöitä, Juutas ja Rosina Käkriäisen lisäksi on jo pelkästään heidän lapsiaan kymmenen, nimeltä mainiten ja jokaiselle kirjailija on loihtinut persoonallisuuden. Ja lisää väkeä kertyy, Rosinan veli, hänen vihkimätön puolisonsa ja tämän aikuistuva tytär ovat tulleet Putkinotkoon ja viimeiseksi laituriin ajaa keskimoottoriveneellä kirjakauppias Muttinen ja hänen seuralaisensa. Mummo, Rosinan äiti, ehti lähteä, mutta koira on pihalla mukana, kissa, hevonen, sika läävässä, lampaat ja pässi ja lehmät ja sonni. Ja russakat ja luteet ja pihan yli suhahtelevat pääskyset. Kesä jatkuu.

Tilkankadulla

    

Merkkipäivä tänään. Seitsemän kuukautta sitten, syyskuun yhdeksästoista päivä viime vuonna muutimme Tilkankadulle Helsingin Pikku Huopalahteen. Parvekkeella nyt aamulla mustarastas luritti meille jossain kauempana oman tervehdyksensä. Eilen oli kesän enteitä, kun kävimme tervehtimässä hyvää ystäväämme ja hänen kissaansa Jätkäsaaressa. Ajoimme ratikkakyydeillä Ruoholahteen ensin kauppakeskukseen ja kävelimme sieltä kävelysillan yli eksyttävien kerrostalojen väliin. Otin kuvia kukkimaan alkavasta terttuseljasta Tilkanvierron viereisessä rinteessä ja Jätkäsaaressa Malagantiellä olevista munanmallisiksi hiotuista, isoista kivipaasista. Eilen aamupäivän aikana kävin läpi 38 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Vauhti kiihtyy loppusuoralla. Helena teki omia töitään makuuhuoneen työpöydän ääressä. Hän kuvasi joukon uusimpia töitään, akvarelleja ja tussiluonnoksia. Luin iltapäivällä muutaman sivun Joel Lehtosen Putkinotkoa. Hurja -koiran pitää haukkua hermostuneena ja vihaisena Putkinotkoon tulevaa outoa, peltistä kalisijaa, jota mies kantaa säkissä selässään salamyhkäisenä. Sitten keitetään kahvia kahdella pannulla liitassa ja syödään kaupunkituliaisnisuja.