Aamun linnunlaulua parvekkeella. Kuusi astetta lämmintä täällä etelärannikolla. On jäänyt mainitsematta postauksessa, että olemme nähneet perhosia ja kimalaisia liikkeellä. Eilen teimme päiväkävelyn Munkkiniemen kirjastoon, jossa Helenalla oli noudettavana Anne Waldmanin runokokoelma. Lainasin samalla Don DeLillon uusimman kirjan Hiljaisuus. Lisäksi löysin kierrätyshyllystä Franz Kafkaa auf Deutsch: Der Prozess. Otin kuvan Munkkiniemen puistotiellä olevan ravintolan ikkunassa olevasta koristuksesta. Palatessa söimme Mäkkärissä burgeriateriat. Kerrostalorappumme edustalle on ilmestynyt orvokkiruukku ja otin siitäkin kuvan. En saanut eilen korjauslukua toimimaan läppärillä, mutta Helena aikoo tutkia sitä tänään. Hän hallitsee minua paremmin tietokoneet ja kännykät. Helena jatkaa akvarellien ja luonnosten parissa. Hän lukee nyt Kafkaa ja Waldmania. Minä luin loppuun Joel Lehtosen Putkinotkon. Se on satavuotias kirja. Luin sen edellisen ja ensimmäisen kerran viisikymmentä vuotta sitten ja jolloin Putkinotko oli vasta viisikymmentävuotias, mutta minun silmissäni se oli vanha. Seitsemän veljestä ilmestyi viisikymmentä vuotta ennen Putkinotkoa. Vaikka en muista teoksesta edelliseltä lukukerraltani selkeästi muuta kuin Juutas Käkriäisen jauhosäkinkantoreissun, huomaan, että olen lukenut kirjan vaikuttuneena. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran painattamassa laitoksessa teksti on vuodelta 1986. Siinä on esipuhe ja aikalaisarvioita. Luin myös niitä osin. Kirjallisuudentuntijat ovat hakeneet Putkinotkosta suuria merkityksiä, mutta minä koin sen nyt merkityksistä vapaana, värikkäänä ja karrikoituna maaseutukuvauksena 1900 -luvun vaihteen savolaisista metsäläisistä. Kirja ei ole osoitteleva eikä vähääkään nyyhkytarina, vaan riemukas, naurava ja hoilaava. Kannatti lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti