Tilkankadulla

    

Kauppamatkalla eilen kuvasin Pikku Huopalahden asukastalon, Tapanilan aseman, lumisia rappuja ja ruukkua portaalla, jossa oli asetelmana vihreää kasvustoa tai havuja pohjana, pihlajanmarjaterttuja väri-ilona ja luonnon lumikuorrutus. Lunta, räntää ja vettä satoi vaihtelevasti koko päivän. Märkää ja sohjoista on myös tänä aamuna. Kirjoitin eilen kolme sivua – Pidät tästä varmaan -tarinaa. Toissailtana sain idean juonen käänteeksi, mutta eilen aamulla en muistanut sitä enää eli ei tullut ainakaan sitä käännettä tai ei vielä. Helena oli eilen aamulla tietokoneella, pelasi välillä pasianssia korteilla ja täytti sanaristikkolehteä. Naapuri samasta rapusta tuli hississä vastaan, kun menimme päivällä kellariin jatkamaan Helenan taulujen inventointia ja naapuri tuli mukaamme. Hän oli aikaisemmin huomannut, että meillä on hyllymetreittäin tauluja kehyksissä, kiilakehyksissä ja pahvipohjina omassa varastokomerossamme. Otin niitä esiin samoin kuin aiempinakin päivinä, näyttäen yksitellen jokaisen työn Helenalle, tosin nyt ensin tälle naapurille ja hän katseli, nyökytteli ja kommentoi. Kävimme läpi ehkä kolmekymmentä työtä. Naapuri kiitti ja lähti ja me lajittelimme työt takaisin hyllyille, valmiit ja keskeneräiset erikseen. Kotona aloitimme seuraavan kirjan, jonka olimme valinneet luettavaksi ääneen, Marko Tapion Arktinen hysteria, sen ensimmäinen osa, Vuoden 1939 ensilumi. Hyvää ja hienoa tekstiä.