Kuvassa on Helenan luonnosvihon sivu. Eilen, maanantaina olivat kadut jäisiä ja liukkaita, kun kuljimme aamupäivällä kaupalle ja takaisin. Päivemmällä aurinko paistoi jonkin aikaa, mutta vetäytyi sitten taas pilveen. Teimme auringon laskiessa kävelylenkin rantapuistossa. Helena teki eilen piirroksia, havunneulasia. Hänellä on jo useampia tällaisia piirroksia. Minä kirjoitin kolme sivua eteenpäin - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Luimme ääneen Dostojevskin romaania Rikos ja rangaistus. Olemme katsoneet kahtena peräkkäisenä iltana eläväisen Fran Lebowitzin seitsemänosaista televisiosarjaa, jossa kirjailijaa haastattelee enimmäkseen elokuvaohjaaja Martin Scorsese. David Foster Wallacen kirjassa Infinite Jest, sivulla 391, tuli vastaan sana finlandization. En muistanut sitä etukäteen, mutta Infinite Jest on sellainen rusaudensarvi. Kansan lapsellinen tarve tehdä itseään ylen innokkaasti tykö, on palkittu sanalla suomettuminen. Tulla Suomen kaltaiseksi. Toiset tarkoittavat sillä Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, mutta eiköhän samaa ollut jo aiemmin Suomen ja Saksan väleissä? Entä nykyisin? Mistä on muka peräisin huhu, että suomalaiset ovat niitä koulun kilttejä oppilaita, jotka tottelevat, ovat hikipinkoja ja valmiita palvelemaan ja suovat muiden olla ensimmäisiä ja johdossa?! No, ehkä olen käsittänyt väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti