Tilkankadulla

    

Kiirastorstaiaamu. Kaisaniemen mittausasemalla on kolme astetta lämmintä. Kuvassa Mannerheimintien alkupäässä on purkutyöt menossa. Hotelli Torni näkyy taustalla. Meillä oli eilen tapaaminen keskustassa kevään avauksen merkeissä. Rupattelua kahvilassa hyvien ystävien kanssa. Edellisen kerran olimme Helsingin keskustassa syksyllä, ennen lumia. Sälää -kirjoitusalustalle on kertynyt yhdeksän sivua raakatekstiä, josta olen kopioinut kaksi sivua tekstiä tulevaan kuunnelmaehdotukseen. Helena virkkasi eilen aamupäivällä ja oli omalla tietokoneellaan ennen kuin lähdimme reissuun. Palasimme sieltä viiden jälkeen iltapäivällä. Netissä oli vähän myöhemmin tietoa liikennekaaoksesta. Nelosen ratikka kulki kuitenkin niin kuin ennenkin, mutta se oli aika täynnä. Sattuneesta syystä emme lukeneet eilen ääneen Rottarouvaa. Minä luin jossain välissä muutaman sivun Pirjo Lyytikäisen esseekirjaa Pilviä maailmanlopun taivaalla, jonka alanimike on Leena Krohnia lukiessa. Teos huomioi kuinka satiirin painotus lisääntyy kirjailijan tuotannossa. Helena luki eilen Agatha Christien dekkaria Bertramin hotellissa.

Tilkankadulla

    

Günter Grass oli paitsi kirjailija myös graafikko, kuten Rottarouvan kansikuvasta voi arvata. Eilen oli pilvistä. Kiersimme keskipäivällä Pikku Huopalahden rantaa. Varpuset olivat vilkkaassa pesäntekopuuhassa Tapanilan aseman ympärillä, mutta vesilinnut lepäilivät enimmäkseen rantajäillä. Sälää -kirjoitusalustassa tapahtui eilen aamupuolella muutosta tekstissä ja pientä lisäystä, mutta painotus oli muokkaamisessa. Helena virkkasi, pelasi korteilla pasianssia työpöytänsä ääressä ja teki luonnoksia muistikirjaansa. Jatkoimme iltapäivän ääneenlukutunnilla Grassin Rottarouvaa, jossa kaksi aikaa vuorottelevat rinnan, nykyhetki ja ihmisetön tulevaisuus, humaaniaika ja posthumaani. Kirjastosta tuli ilmoitus kahdesta noudettavasta kirjavarauksesta, Paavo Rintalan Nahkapeitturien linjalla, osat yksi ja kaksi. Helena teki kaksi kirjavarausta lisää. Hän luki illalla loppuun Outi Pakkasen dekkarin Pullonkerääjä. Minä luin Pirjo Lyytikäisen esseekirjaa Pilviä maailmanlopun taivaalla, alanimikkeeltään Leena Krohnia lukiessa. Olemme menossa tänään päivän päätteeksi keskustaan kahville ja samalla teemme ostos- ja vaeltelukierroksen.

Tilkankadulla

    

Lokkeja Helsingin Pikku Huopalahdella, kevään viimeisillä, ajelehtivilla jäälautoilla. Teimme eilen päiväkävelyn Munkkiniemen kirjastoon, palautimme luetut ja lainasin Pirjo Lyytikäisen teoksen Pilviä maailmanlopun taivaalla, jonka alaotsake on Leena Krohnia lukiessa. Helena virkkaa valkoisia isoäidinneliöitä. Hän tuuletti eilen aamukylmällä kutomansa seinävaatteen ja kietoi sen pyyhkeen sisään toistaiseksi, odottamaan kesäkauden yli. Minulla on Sälää -kirjoituspohjalla raakatekstiä kahdeksan sivua. Eilen iltapäivällä luimme ääneen eteenpäin seuraavan luvun Günter Grassin Rottarouvaa. Siinä on ollut tähän asti rinnakkain ja osin päälletysten kolme teemaa, rottarouva ja kirjailija, naismiehistö seilaamassa paatilla Itämerellä laskemassa korvameduusoita ja Oskar Matzerath käymässä Puolassa satakahdeksanvuotiaan isoäitinsä Anna Koljaiczekin syntymäpäivillä, kun ukonilma iskee vai onko se puolustajien välinen sotilaallinen yhteenotto? En muista miten juoni jatkuu. Illemmalla Helena luki vaihteeksi Outi Pakkasen dekkaria Pullonkerääjä. Minä luin loppuun Leena Krohnin esseekirjan Tribar ja aloitin Pirjo Lyytikäisen Pilviä maailmanlopun taivaalla.

Tilkankadulla

    

Pääsiäisenalusviikko alkaa. Aste pakkasta täällä etelärannikolla. Helenan ottamassa kuvassa hanhet laiduntavat lumen alta paljastuneella nurmikentällä taustanaan kerrostalojen rivistö. Eilen näimme uusina muuttolintuina taviparin ja jään reunalla lepäävän isokoskelon. Kaipaamme kuitenkin mustarastaan huiluääntä kerrostalopihaltamme. Vuosi sitten keväällä se viihtyi tässä pihapiirissä, mutta on siirtynyt nyt muualle. Kirjoitin eilen kaksi sivua tekstiä luonnosalustalla. Otin uuden tiedoston ja valikoin ja siirsin siihen puolen sivun verran kuunnelmaa. Testaan ideaa, sapluunaa. Odotan uteliaana mitä mielikuvituksesta löytyy. Helena on piakkoin siirtämässä väliaikaisesti olohuoneen pöytänä pitämämme parvekkeenpöydän takaisin parvekkeelle ja hänen työpöytänsä siirtyy olohuoneeseen ja iso maalausteline valtaa makuuhuoneen ikkunanedustan. Eilen iltapäivällä luimme ääneen jälleen yhden luvun Günter Grassin romaanista Rottarouva. Helena luki illalla Doris Lessingin kirjaa Myrskyn varjossa, Väkivallan lapset -sarjan kolmatta osaa. Minulla on kesken Leena Krohnin Tribar. Nyt kun olen lukenut siitä kaksi kolmasosaa, olen aika vakuuttunut, että olen lukenut sen aikaisemmin. Yksi niitä kirjoja, jotka ovat jääneet merkitsemättä ylös. Ehkä Tribar oli ensikosketukseni Leena Krohnin teksteihin?

Tilkankadulla

    

Palmusunnuntai. Kolme kuukautta juhannukseen ja yhdeksän jouluun. Hanhet ovat tulleet. Helena kuuli niiden ääniä eilen aamulla parvekkeella ja päiväkävelyllä kuvasimme niitä. Nyt sunnuntaiaamuna Helena on lähdössä sauvakävelemään. Sälää -tiedosto toimii minulla luonnosalustana. Siirryn sinne tietokoneella, kun en tee mitään tiettyä ja annan mielikuvituksen viedä. Raakatekstiä on siellä alun viisi sivua. Helena vietti eilen osan aikaa omalla läppärillään, virkkasi, kun minä luin ääneen ja teki välillä luonnoksia. Ääneenlukukirjamme Günter Grassin Rottarouva on puolivälissä. Siinä on nykyinen posthumaaniaika ja mennyt humaaniaika eli aika, jolloin ihminen on onnistuneesti hävittänyt itsensä maapallolta ja melkein kaiken muunkin. Elollinen elottomaksi -projekti. Eilen illalla luimme omia kirjojamme, Helena Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan kolmatta osaa, Myrskyn varjossa ja minä luin loppuun Leena Krohnin teoksen Ihmisen vaatteissa ja aloitin hänen esseekirjansa Tribar. Pidän eniten Krohnin esseistä. Helena tuli lenkiltä, oli nähnyt rusakon.

Tilkankadulla

    

Menneenkesäisiä tammenlehtiä on vielä kiinni oksissa Haaganpuron laidalla. Jätimme eilen piikit pois talvilenkkareista, kun kävimme kaupassa. Kiersimme Pikku Huopalahden pohjukan kautta. Pilvistä, mutta ei satanut. Helena virkkaa. Hänen kudottu seinävaatteensa on osin valmis, mutta odottaa vielä lisäkoristelua, esimerkiksi nappirykelmiä. Minä otin toissapäivänä uuden tiedoston, jolle annoin nimen Sälää ja naputtelen siihen replikointia. Kirjoitan ensin niin päin, ikään kuin kuunnelmaa ja jatkan - ehkä - seuraavassa vaiheessa repliikkien ympärille proosaa. Sälää on kolme sivua raakatekstiä. Yksi nuori, hyvä ystävämme kävi tervehtimässä meitä eilen päivällä ja tarinoimme kuulumisia puolin ja toisin parin tunnin ajan. Jatkoimme sen jälkeen Günter Grassin Rottarouvan ääneenlukua. Aiheena siinä on yhtenä rotan keskustelu avaruuskapselissa maapalloa kiertävän kirjailijan kanssa, kun Maa on tuhoutunut ja autio puolustusliittoutumien välisten taistelujen seurauksena. Tuhon käytyä. Helena luki kännykästä e-kirjana Donna Leonin dekkarin Kultamuna ja siirtyi sen jälkeen jatkamaan Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjaa, sen kolmatta osaa, Myrskyn varjossa. Minä luin loppuun Michel Houellebecqin romaanin Maasto ja kartta ja aloitin Leena Krohnin vuonna 1976 ensimmäisen kerran ilmestyneen Ihmisen vaatteissa -kirjan.

Tilkankadulla

    

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue ei selviytynyt ensi kesän EM-kisoihin. Wales oli neljä yksi parempi. Kävimme eilen Munkkiniemessä kirjastossa. Lainasin kaksi kirjaa Leena Krohnilta, Ihmisen vaatteissa ja Tribar ja Leo Tolstoin romaanin Sota ja rauha. Jatkamme Napoleonin kahdensadan vuoden takaisen “Venäjän retken” tunnelmissa, siis kirjassa. Jotkut muut leikkivät kuka olevansa Napoleon ja kuka taas Runebergin Vänrikki Stoolin Sven Dufva. Ja vielä jäljellä oleva hongikko humisee taustalla: Historia toistaa itseään. Eilen en tehnyt juuri muuta kuin tapailin eri tekstejä. Helena jatkaa käsitöitä. Kun luimme iltapäivällä, minä ääneen upeaa Günter Grassin Rottarouvaa, jossa muun ohessa Ilsebill -aluksen naismiehistö kutoo, Helena näkyi aloittaneen vaihteeksi virkkaamaan valkoista isoäidinneliötä. Helena lukee itsekseen Doris Lessingin romaania Hyviin naimisiin, joka on toinen osa Lessingin Väkivallan lapset -sarjaa. Minä olen loppupuolella Michel Houellebecqin romaania Maasto ja kartta, jossa kirjailija on nostanut itsensä esille, kerronnan yhdeksi kohteeksi. Siitä ei luulisi kenelläkään olevan mitään sanomista. Maasto ja kartta on palkittu Goncourt -palkinnolla 2011.