Taavetissa

    

Hyvää vappua. Seitsemän astetta pakkasta aamulla ennen kuutta Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa on torin rauhaa eilen, vappuaaton aamupuolella. Kävimme kaupalla ja kuljimme siitä ohi. Iltapäivällä teimme lenkin pururadalla. Ei muita lenkillä. Vesipisaroita lupiinin lehdillä. Saaristolaisvene puuntaimien saartamana. Jatkoin eilen Vanhan -tarinaa. Neljä sivua koossa. Luin loppuun Robert Musilin kirjan Mies vailla ominaisuuksia ensimmäisen osan. Mielestäni sama asia olisi selvinnyt puolta vähemmin sanoin. Helena piirsi luonnoksia lehtiöihinsä. Hänellä on luvussa yhä James Joycen teos Finnegans Wake. Eilen aattona Helena kuunteli kännykästä Saipan ja Kalpan otteluselostusta. Saunan jälkeen katsoimme Matti Kassilan elokuvan Kaasua komisario Palmu ja lausuimme toisillemme ennakkoon tulevia repliikkejä, kumpi kulloinkin ehti ensimmäisenä.

Taavetissa

    

Hyvää vappuaattoa ja huhtikuun viimeistä päivää. Lämpötila aamulla yksi aste Luumäen Taavetissa. Postauskuvassa nokkosia aitovierellä. Eilen satoi, välillä pilkahti aurinko, mutta korkeat pilvimuodostelmat peittivät sen taas. Eilen aamulla olin osin hereillä ennen kuin herätyskello soi puoli kuusi. Mielessä oli lauseita ja tekstiä ja epämääräisiä tapahtumia. Merkitsin muistiin yhden sanan – Vanhan. Kirjoitin päivän postauksen valmiiksi ja kun Helena oli lisännyt kuvat ja laittanut koosteen julki, otin uuden tiedoston, nimellä Vanhan ja etsin oman fontin, välin sille, sisennyksen ja sivunumeroinnin ja kirjoitin ennen kaupalle lähtöä alun toista sivua. Joskus aiheet ovat hakusessa ja joskus ne ilmestyvät näin heti edellisen perään. Tässä mielessä aiheet ovat kuin sieniä. Toisinaan ne piilottelevat ja toisen kerran niitä on ylettömiin. Helena olisi lainannut Heli Laaksosen runokirjan Luonnos, mutta se oli lainassa Luumäen pääkirjastosta, joten se meni varaukseen. Muutama tunti myöhemmin hän totesi, että kirja oli jo kuljetettavana. Oma lukuprojektini, Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia, ensimmäinen osa, on lopuillaan. Toinen osa odottaa keittiön mikrohyllyssä. Meillä on sellainen, taso, johon sopii mikroaaltouuni, mutta annoimme laitteen pois ennen viime muuttoa. Se meni nuoren miehen ensimmäiseen omaan kotiin. Tänään illalla Saipa isännöi Kalpaa.

Taavetissa

    

Sateista Luumäen Taavetissa. Harmaata. Kosteus sata prosenttia. Itkeekö luonto eilistä pelitulosta. Ei, sateet menevät ohi. Meille osuu näin kevätpuolelle tiuhaan merkkipäiviä. Olemme sopineet, että emme osta enää lahjoja toisillemme, vaan Helena piirtää minulle jotain ja minä kirjoitan hänelle. Eilen sain luonnoslehtiön täynnä enemmän ja vähemmän viimeisteltyjä töitä. Valikoin niistä tämän postauskuvaksi. Lähetin eilen Puolinainen-tarinan yhdelle kustantajalle, joka laittaa tiedon, kun he ovat lukeneet käsikirjoituksen. Osa kustantajista ilmoittaa etukäteen, että he ottavat yhteyttä vain, jos kiinnostuvat tekstistä. Minusta tuntuu hassulta, että käsikirjoitusta on aikaa lukea tai ainakin selata, vilkaista sieltä ja täältä, mutta aikaa ei ole kuitenkaan klikata kahta sanaa sähköpostiin. Helena piirsi eilen, niin kuin hän piirtää aina. Aamupäivällä kävimme kirjastossa kauppamatkalla. Iltapäivällä kiersimme pururadalla ja otimme muutamia kuvia. Helenalla oli eilen illalla unilukemisena antamani päiväkirjavihko. Minä luin noin kahdeksankymmentä sivua Robert Musilin kirjaa Mies vailla ominaisuuksia, sen ensimmäistä osaa. Eteneminen vaikuttaa siinä oikein hidastuneen. Juuttuuko kone lopulta kokonaan kiinni.

Taavetissa

    

Tänään vietämme Ilpon päivää. Aste lämmintä nyt aamulla Luumäen Taavetissa. Taivas on pilvessä. Eilen iltapäivällä kohtasimme mustan kyyn omilla asioillaan luikertamassa hiekkatien yli. Helena kuvasi sen. Luin eilen läpi Puolinainen-tarinan, -käsikirjoituksen, kumpi onkaan tai molempia ehkä. Sain sen luettua vasta myöhään iltapäivällä. En osaa arvioida, onko se valmis ja selvä. Sen voin sanoa, että en aio kirjoittaa siihen mitään lisää. Tällä hetkellä tunnen niin. Helena piirsi eilen luonnoksia. Hän katsoi sarjaa läppäriltä keittiössä. Hänellä on unilukemisena antamani päiväkirja, mutta muuten hän luki James Joycen romaania Finnegans Wake. Minä luin päivän päätteeksi kolmekymmentä sivua Robert Musilin kirjaa Mies vailla ominaisuuksia, sen ensimmäistä osaa. Tänään on tiedossa illalla jälleen jännitysnäytelmä, kun maan parhaat jääkiekkoilijat kohtaavat Kuopiossa.

Taavetissa

    

Kuusi astetta pakkasta Luumäen Taavetissa tänään sunnuntaiaamuna, Kansallisena veteraanipäivänä. Postauskuvana on kollaasi kirjankansista, jotka ovat meillä luvussa parhaillaan. Eilen oli niin koleaa säätä kuin odotettiinkin ja ennusteissa luvattiin. Kävimme aamupäivällä torilla ja ostimme savustettua kirjolohta. Muikkuja oli vain säilykkeinä ja otimme niitäkin. Toisella torimyyjällä oli erilaisia makkaroita ja leikkeleitä. Ostimme naksuvia nakkeja. Eilen iltapäivällä kävelimme pururadalla ja kuutostien tuolla puolella. Nurmikolla oli kaksi räkättirastasta. Ojanpenkassa kukkivat vaatimattomat harmiot. Luonnostelin eilen Puolinainen-käsikirjoituksen saatteeseen sopivaa referaattia kustantajaa varten. Niitä on minulla odottamassa kolme erilaista, pidempää ja lyhyempää. Helena piirsi eilen luonnoksia ja katsoi läppäriltä jotain sarjaa. Hänellä ovat luvussa Joycen Finnegans Wake, Heli Laaksosen Jatkos ja minun antamani päiväkirja tammikuun lopusta maaliskuun alkuun. Luin eilen eteenpäin Robert Musilin kirjaa Mies vailla ominaisuuksia, sen ensimmäistä osaa. Sivulla 474 kirjailija ilmoittaa tarinalleen tarkan ajankohdan: ”…elettiin dramaattisia aikoja, nyt lopulla vuotta 1913 ja vuoden 1914 alussa. Mutta kaksi tai viisi vuotta aikaisemmin oli myös eletty dramaattisia aikoja…”

Taavetissa

    

Hyvää Tertun päivää näin pelipäivänä ja ensimmäisen finaalipelin jälkeen. Jännitystä ilmassa Karjalassa ja Savossa. Postauskuvana on kuitenkin rauhallinen näkymä pururadalta. Kuutostie jää näkymättömiin rinteen taakse. Eilen satoi välillä hetkittäin ohutta lunta Luumäen Taavetissa, mutta sitten taas paistoi aurinko. Lämpötila nousi korkeimmillaan vain viiteen, kuuteen asteeseen. Västäräkki oli pihanurmikolla. Helena teki eilen tonnikala-sienipizzan. Hän lainasi kirjastosta Heli Laaksosen runokirjan Jatkos, jonka alanimike on Toisenlaisia esitelmiä. Hän lukee sitä nyt James Joycen romaanin Finnegans Wake rinnalla. Minä luin eilen kahdeksankymmentä sivua Robert Musilin kirjaa Mies vailla ominaisuuksia, sen ensimmäistä osaa. Siltä osin, jonka olen lukenut tähän mennessä, tulee mieleen, että kirjan teemana on kuvata ja käsitellä Habsburgien aikakauden päätöstä ja uuden aikakauden ja hallitsemistavan tuloa ja sen mukaista muutosta. Monarkian aika loppui vääjäämättä Ensimmäisen maailmansodan päättyessä ja ne nimelliset kuningaskunnat, jotka jäivät olemaan, eivät ole entisenlaisia monarkioita, vaan pelkkiä jäänteitä.