Terveisiä Taavetista

    

Tammikuun viimeinen päivä. Talvi kääntyy jälkipuolelleen. Helena aloitti Kalle Päätalon Iijoki -sarjan viimeisen, 26:nnen kirjan, Pölhökanto Iijoen törmässä. Hän ei ole lukenut sitä ennen enkä minä. Aikamoinen keko kirjoja kahdessa kuukaudessa. Stephen Kingin Musta torni -tarinan toisessa osassa, Kolme korttia pakasta, tullimiehet kuulustelevat Eddietä, tämä pääsee vapaaksi, ajaa taksilla kotiinsa seuraajat kannoillaan, huumemiehen palkkalaiset ajavat paikalle, ottavat narkkarihepun kyytiin ja ajavat pääkallonpaikalle, jossa huumepamppu istuu roistojensa seurassa suljetun kapakan takahuoneessa ja kokoaa pelikorteista korttitaloa pöydälle. Revolverimies Roland kulkee Eddien kyydissä. Tämä lyhyesti kertomani vaatii kirjassa viisikymmentä sivua tekstiä. Kalevala on loppuloitsuja vaille valmis. Kullervo on ollut pahapäinen ja -töinen. Sampo on haettu, ryövätty ja menetetty, koska se putosi aaltojen alle. Siitäpä tuli aarre ahdin valtakuntaan.

Terveisiä Taavetista

   

Akryylityö 70-luvulta. 

 

Tuulee yhä nyt aamulla. Katulamppujen valokeilassa vihmoo kevyttä lunta. Olen vieronut Kalevalaa sen lausuntanuotin takia, mutta kun pääsin sen äänivallin ohi, hyminä vaimeni ja itse runoissa kelpaa olla. Olen lukenut teoksen yli puoleen väliin. Miehelään meneviä neitoja on itketetty monen ruikuttajan voimin kymmenien sivujen matkan, mutta nyt on muistettu taas Lemminkäinen, joka jäi tarkoituksella kutsumatta Pohjolan pitoihin, pahapäinen riidanhaastaja ja joka lähti mukaan rientoon äidin kieltelyistä piittaamatta. Kristinusko on mukana näissä vanhoissa runoissa eli osa on nuorempia tai päivitetty. Vanhat muinaiset jumalat ja nykyjumaluus kulkevat rinnakkain. Sankaritarut elävät. Samoja taruaineksia noudattaa myös Stephen King Mustassa tornissa. Magiaa ja taikuutta on tässä näppäimistössäkin, jolla siirrän näitä kirjainmerkkejä näytölle ja talletan. Onko tämä se kuulu Sampo? Revolverimies Roland tarvitsee lääkettä. Verenmyrkytys etenee ja tykyttää punaisena suonia pitkin. Hän aikoo saada rohtoja toisesta maailmasta. Eddie taas tarvitsee apua piilottaakseen kokaiinipussit. Entä rakennusmestari Kalle Päätalo? Hän liikkuu tiukasti todellisuudessa. Kallea vie vastustamattomasti halu kirjoittaa, mutta siihen löytyy mutkia matkaan kuin konsanaan Antiikin Kreikan muinaistaruissa tai Shakespearen näytelmissä. Tie ei ole suora, mutta tarviiko ollakaan?

Terveisiä Taavetista

     

Eilen saunan löylyissä kypsyi päätös, että laitan Roto -käsikirjoituksen lepäämään hyllylle, kun saan käytyä tämän lukukerrasta kirjoitussessioksi muuttuneen työstön selväksi. Olen siinä sivulla 190 ja käsikirjoituksen kokonaissivumäärä on 317. Olen paininut sen parissa nyt kaksi ja puoli kuukautta. Stephen King neuvoo kirjassaan Kirjoittamisesta, On Writing, että käsikirjoitus pitää siirtää välillä pöytälaatikkoon pois silmistä. Luen parhaillaan Kalevalaa, vajaa viisikymmentä vuotta sitten lahjaksi saamaani Gallen-Kallelan kuvituksella varustettua painosta. En ole tätä ennen lukenut läpi koko Kalevalaa eli ehkä on aihetta korjata tilanne. Helena lukee Kalle Päätalon Iijoki- sarjan viimeistä edellistä osaa Hyvästi, Iijoki. Eilen iltapäivällä jatkoimme Kingin Musta torni -sarjaa. Aloitimme toisen osan Kolme korttia pakasta. Ensimmäisellä lukukerralla pidin eniten juuri siitä osasta. Paljastan jälleen juonta: Kirjailija alkaa sukkuloimaan vuorotellen Revolverimiehen muuttuneessa maailmassa ja tässä meidän nykyajassamme. Rannalla on ovi ja kun sen avaa, Roland on lentokoneessa hikoilevan huumausaineen salakuljettajan, Eddien pään sisässä, silminä. Kirjailija päästää molemmat vuorotellen ääneen ja kolmantena äänessä on lentoemäntä, joka tarkkailee tätä matkustajaa, Eddietä, joka on toisaalta ihan kivan näköinen nuori kaveri, mutta jossa tyypissä on jotain viassa tai outoa.

 

Terveisiä Taavetista

    

Luin eilen loppuun Stepehen Kingin Revolverimiehen. Se oli yhdeksäs lukemani kirja tänä vuonna ja toinen ääneen. En ole lukemassa kaikkia Musta torni -sarjan kirjoja ja kirjaan siksi osat erikseen. Kymmenes tänä vuonna lukemani kirja on William Shakespearen näytelmä Juhannusyön uni, Matti Rossin suomennoksena. Eilen luin toiseen kertaan varsinaisen näytelmätekstin. Alussa vihkipari odottaa uuden kuun hetkeä, jolloin heillä on häät. Musta kuu. Ei mikään kuutamoserenadi. Onko niin, että 1500 -luvulla Englannissa nähtiin jotain mystiikkaa alkavan kuun vaiheessa? Mustassa tornissa Mustiin puettu mies vaatii Revolverimiehen kanssaan neuvonpitoon. Musta taikuri lukee Tarot -korteista Revolverimiehen kohtalon ja piirtää samalla hahmotelmaa tuleviksi tarinan jaksoiksi. Stepehen Kingin seitsemän sivun Jälkisanoissa kirjailija kertoo Musta torni -ideasta ja paljastaa, että hän kirjoitti kaksitoista vuotta tätä ensimmäistä säkeistöä. Tarina on sinnitellyt elossa hänen mielessään, mutta tekijä ei usko, että hän ehtii kirjoittaa sen kokonaan. Hänen pitäisi elää 300 vuotta, jos aikoo saada sen valmiiksi. Helena luki loppuun Kalle Päätalon Iijoki -sarjan teoksen Iijoelta etelään, hyppäsi yli Pato murtuu -osan, jonka luimme molemmat viime vuoden puolella, ennen joulua ja aloitti Hyvästi Iijoen. Kansi on tuttu. Meillä oli se kirja ennen kuin muutimme vajaa kolmekymmentä vuotta sitten pienempään asuntoon ja luovuimme isosta osasta kirjojamme. Oletan, että luin aikoinaan Hyvästi Iijoen ja että siinä Kalle kirjoittaa esikoisteoksensa Ihmisiä telineillä.

 

Terveisiä Taavetista

       

Luumäen Lehdessä oli pääuutisena vaalitulos. Kaksi tuli valituksi aluevaltuustoon Luumäeltä, mikä on kunnan kannalta mainio tulos. Onnea ja menestystä. Kingin Mustassa tornissa Jake putoaa syvyyksiin rotkon ylittäviltä, hajahtaneilta ja vääntyneiltä ratakiskoilta. Hän huutaa viimeiseksi, että On niitä muitakin maailmoja. Tornin lukijat tietävät, että näin on. Helena lukee Kalle Päätalon Iijoki -sarjan teosta Iijoelta etelään ja odottaa milloin Kalle lopultakin suivaantuu entiseen kotikuntaansa ja palaa Tampereelle? Olisiko kirjailija kirjoittanut mitään laajempaa tekstiä, jos hän olisi jäänyt pysyvästi maalaisisäntien ja lapsuudenystävien juoksutettavaksi? Tartuin uudelleen William Shakespearen Juhannusyön uni -näytelmään. Tämä on näytelmän nimenä Matti Rossin suomennoksena. Muistaakseni olen kertonut jossain aiemmassa Terveisiä Taavetista -postauksessa, että ensi tutustumiseni tähän näytelmätekstiin tapahtui lapsuudessani. Joku halusi mahdollisesti sivistää ja ohjata minut oikealle tielle ja toi minulle lahjaksi tavanomaisten lännen- ja viidakonsarjakuvien sijasta lapsille tarkoitetun, kuvitetun lehtisen, jonka nimi oli Kesäyön unelma ja jossa oli heti kannessa aasinpäinen mies lehtometsässä harsoihin pukeutuneen naisen seurassa ja keijut karkeloimassa puittenrunkojen takana. Se kuva on jäänyt mieleen. Yritin lukea tässä jokin aika sitten tätä näytelmää, mutta jätin puoleen väliin. Se oli varhempi suomennos. Netistä näin, että Rossi on neljäs ja tuorein, joka on suomentanut tämän näyttämökappaleen ja tämä versio tuntui minusta luettavalta. Luin sen eilen kertaalleen ja alustuksena olleet Mirkka Rekolan esseen ja Nely Keinäsen esipuheen ja aion lukea näytelmätekstin tänään uudelleen. Se on jo tutumpi.

Terveisiä Taavetista

    

 

Homeroksen Odysseia oli kahdeksas tänä vuonna lukemani kirja. Siinä huomaa eron Iliakseen, joka on muinaisempi. Odysseia on seikkailukirja. Yhdenlainen Odysseus ja seikkailija on myös Kalle Päätalo Iijoki -sarjassaan. Varsinaisia harharetkiä ennen kuin kirjailija asettui lopullisesti kirjoituskoneensa ääreen. Helena luki Epätietoisuuden talvi -romaanin ja aloitti seuraavan, Ijoelta etelään. Saan väliaikatietoja. Odysseus -henkilö on myös Stephen Kingin Revolverimies, Roland. Iliaassa ja Odysseiassa, joka lukemani on Otto Mannisen runoilemaa sadan vuoden takaa, tulee vastaan muun muassa yhdyssana: varusääret. Koostuuko se sanaparista varus ja ääret vai varu ja sääret? Luulen, että varus ja ääret. Luin Odysseian nyt toisen kerran, mutta en muistanut, että siinä kerrotaan näin pitkästi kosijoiden häätämisestä eli teloituksesta. Painopiste on siinä eikä varsinaisissa harharetkissä. Odysseia päättyy sovintoon. Kilpakosijoiden isät ja veljet varustautuvat kostoon, tappoihan Odysseus apureineen ison joukon Ithakan ylhäisiä, mutta kun hankkeen pääkiihkoilija saa surmansa, muut tyytyvät osaansa. Tietenkin jumalainen Pallas Athene tulee kuiskimaan vimmastuneiden korviin tyynnytteleviä sanoja. 

Terveisiä Taavetista

    

Akryylityö vuodelta 1980.  

 

Eilispäivän suojasään jälkeen on tänään aamulla pikkupakkanen. Aloitan arkailematta Mustasta tornista, vaikka tässä voi olla seassa juonipaljastuksia: Stephen Kingin Mustassa tornissa on karkeasti kysymys siitä, että päähenkilö, Revolverimies etsii Tornia – se idea kulkee kaiken aikaa mukana taustalla – ja tarinan alkaessa pakeneva mustiin pukeutunut mies on haamu, joka tietää reitin Tornin luo. Lainasin kirjastosta sellaisen niteen, jossa on Mustan tornin kolme ensimmäistä kirjaa yhdessä. Ensimmäisen osan nimi on siinä Musta torni ja Revolverimies on sen ensimmäinen luku. Toinen luku on nimeltään Väliasema. Se on hylätty postivaunujen ja kauttakulkijoiden pysähdyspaikka. Väliasema -osan sivuilla Revolverimiehelle ilmaantuu nimi, Roland ja siinä taustoitetaan miehen varhaisia aikoja. Revolverimies on reliikki, viimeinen lajiaan. Mutta väliasemalla on poika, Jake, jonka Roland luulee edellään pakenevan noidan jättäneen hänelle ansaksi. Revolverimies hypnotisoi pojan uneen pyörittelemällä kiiltävää patruunaa sormiensa välissä ja Jake muistelee olleensa koulumatkalla New Yorkissa ja jääneensä kadulla auton alle ja kuolleensa. Jake on ensimmäinen siinä ryhmässä, joka liittyy matkan varrella Rolandin ympärille. Näitä asioita palaa mieleen edelliseltä lukukerralta. Ne heräävät. Vallitseva olotila Tornin sivuilla on jonkinlainen aikatasku, jonne he ovat katoamassa ja jossa ohuen kalvon takana on kaiken aikaa toinen todellisuus, nykyaika, joka virtaa eteenpäin entisellään ja jonne tapahtumien pyörteet heittävät kulkijansa toveiksi kerrallaan. Huimia ajatuksia. Huima lähtökohta.