Terveisiä Taavetista

   

Eilen lämpötila kävi Luumäen Taavetissa kymmenen asteen yläpuolella, mutta putosi yöllä pakkaselle, vaikka taivas veti auringon laskettua pilveen ja on pilvessä nyt aamullakin. Helena ja minä olemme lukeneet molemmat Stephen Kingin Musta torni -sarjan aikaisemmin, mutta nyt olen lukenut sitä ääneen Helenan tehdessä käsitöitä. Tällä kertaa jätimme välistä osan Velho siltä osin, kun tarina liikkui muinaisessa Mejisissä ja aion jättää myös Tuulen avain -lisäosan lukematta. Edellisestä lukukerrasta on viisi vuotta ja paljon on unohtunut tarinasta. Nyt tajusin esimerkiksi ensimmäisen kerran, että King viittaa useamman kerran Manhattanin kaksoistorneihin ja syyskuun yhdenteentoista 2001. Kirjailija työsti Torniaan, sen loppuosia tämän terrori-iskun aikaan. Eilen huomasin yhteyden – ison, pitkän ja tuhatjalkaisen – joka on sekä Kingin kirjassa Liseyn tarina Lumokuussa ja joka iso ja pitkä on olemassa myös Tornin viimeisessä osassa Musta torni. Se viihtyy pimeässä ja sen päästämistä äänistä käy ilmi miten valtavan iso se on. Helena lukee edelleen James Ellroyn Alamaailma -sarjan ykkösosaa Amerikan tabloidi, joka ammentaa todellisista tapahtumista. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -suurromaanin osassa Sodoma ja Gomorra I-II päähenkilö käsittää olevansa epäkohtelias ja loukkaavansa isäntäväkeä, kun hän mainitsee ja kehuu tässä ennen vierailemattomassaan linnassa kaikkia niitä piirteitä, jotka saavat mielikuvituksen lennähtämään muinaisiin aikoihin, lattialankkujen narinaa ja vihreällä liinalla paikatun kuistinikkunan, mutta ei huomaa kattausta, posliineja eikä pitsiverhoja.

 

Terveisiä Taavetista

    

Taivaalla erottui halo eilen aamupuolella Vallitien yllä, kun palasimme kaupalta. Viime yön ulkolämpötila on pysynyt ilmeisesti plussan puolella ja äsken, aamuviiden jälkeen talon lämpömittari näytti puoltatoista astetta. Kevättä kohti. Jos muistan oikein, iltapäivälehtien lööpit tiesivät jo helmikuussa, että tiedossa on aikainen ja lämmin kevät. Luin eilen vain muutaman sivun Marcel Proustin suurromaania Kadonnutta aikaa etsimässä. Muistan osin tekstiä, sillä siitä on vierähtänyt vain kaksi vuotta, kun luin sen aikaisemmin. Ei kyllästytä vielä. Helena on puolivälissä Ellroyn Amerikan tabloidi -romaania. Stephen Kingin Musta torni -päätösosaa samannimisestä sarjasta olemme lukeneet ääneen kuusisataa sivua. Arvioin, että meillä menee kirjan lopun parissa rattoisasti viikon päivät. Mustasta tornista muistan vähemmän kuin Proustin muisteloista, mutta tutustuin siihen ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten. Siinä ajassa unohtuu paljon ja tässä välillä olen ja olemme ehtineet lukea lukuisia muitakin kirjoja.

Terveisiä Taavetista

    

Olemme katsoneet kahtena iltana televisiosta Mestarien liigan jalkapalloa. Hyviä pelejä ja valiopelaajia. Toissaillan pelissä kotijoukkueen kannattajat heittivät rojua kentälle vastapuolen pelaajien päälle, urheiluhenkisesti ja eilen illalla taasen katsomon ja kentän välissä näkyi olevan verkko suojaamassa pelaajaesiintyjiä. Urheiluhenki? Mitä ihmettä se on? Muuttunut käsite, luulisin. Luumäen Lehti tuli. Etusivulla näkyy lukevan, että kunta varaa miljoonan parannettaviin tietoliikenneyhteyksiin. Taavetti, Jurvala ja Niemelä on mainittu kohteina. Lukijaviesteissä yksi perää lähiliikenneyhteyttä Imatran ja Kouvolan välille, kun toinen raide on valmiina. Oikein. Se luulisi olevan itsestäänselvyys. Taavetin ja Jurvalan kohdalle voisi viritellä ja ennakoida jo laitureita matkustajaliikenteeseen. Eilen luimme jälleen kahden tunnin ajan Stephen Kingin Mustaa tornia. Siitä ei voi oikein puhua ilman vakavia juonipaljastuksia. Helena lukee Ellroyn Alamaailma -trilogian ensimmäistä osaa Amerikan tabloidi. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin maailmassa päähenkilö tekee matkaa pienessä paikallisjunassa kadonneessa maailmassa ja ajassa. Pieni ”sisärengas” on menossa Verdurinien keskiviikkotapaamiseen näiden kesäkaudeksi vuokraamaan linnaan. Lukija pääsee ylhäiseen seuraan.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen satoi Luumäen Taavetissa lunta, räntää, vettä, tihkua ja tuuli. Aamuyöstä johonkin aikaan kuulin, kun auraustraktori ajoi Vallitietä pitkin. Keskiviikkoaamu valkenee pilvisenä, mutta idän taivaalla päivä kajastaa pilviverhon läpi. Eilen luimme Stephen Kingin Musta torni -tarinan viimeisessä osassa kirjailijan liikenneonnettomuudesta tai lähinnä siitä kuinka fiktiiviset henkilöhahmot yrittivät estää tapahtuman. Se jäi vaiheeseen. King käyttää elämäntapahtumiaan tarinoidensa käyteaineena. Helena aloitti James Ellroyn kirjan Amerikan tabloidi. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin osassa Sodoma ja Gomorra I-II päähenkilö on mustasukkainen. Senaikainen ranskalainen, paremman väestönosan mies on läpeensä sovinistinen. Päähenkilö pitää ilmeisesti luonnollisena sitä, että hän saa nauttia kaikkien nuorten ja kauniiden naisten suosiosta samaan aikaan , kun hänen valittunsa ei saa käydä tansseissa ja illanvietoissa eikä edes vilkuilla ympärilleen sillä silmällä. Vai antaako Proust tahallaan tällaisen ja kärjistetymmän kuvan luodakseen särmää teokseensa? Faktaa, että se on fiktiota, mutta mikä on fiktion fakta?

Terveisiä Taavetista

    

Toissapäivänä, sunnuntaina otetussa kännykkäkuvassa näkyy paljonko lunta on Luumäen Taavetissa kerrostalomme pihalla. Eilen lunta satoi lisää ja tänään on tulossa myös. Pehmentääkö uusi, märkä lumi hankien kovia pintoja? Helena lukee Simenonin dekkaria Maigret lomailee. Stephen Kingin Musta torni -tarinan päätösosa on siinä vaiheessa, että en voi puhua mitä juonessa on menossa parhaillaan. Olemme lukeneet sitä melkein viisisataa sivua ja vajaa viisisataa on edessä. Marcel Proust kirjoittaa romaanissaan Kadonnutta aikaa etsimässä minä -muodossa enimmäkseen, mutta siirtyy joustavasti kuvailemaan ja kertomaan myös muiden henkilöiden ajatuksia ja mielenliikkeitä. Proust tarkkailee, on kulttuurihenkilön ja tulevan kirjailijan maineessa, mutta potee astmaa ja heikkohermoisuutta, luulee ja luulottelee asioita, jotka voi käsittää monin eri tavoin. Hänen lähipiirinsä odottaa hänen ryhtyvän töihin, aloittavan romaaninsa, mutta Marcel siirtää aloitushetkeä jonnekin tulevaan, vaikka tietää ajan kuluvan tiimalasissa. Sodoma ja Gomorra I-II -osassa päähenkilö on tullut Balbeciin terveyslomalle ja ensimmäiseksi hän muistaa, että ollessaan siellä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, hänellä oli tukena ja turvana isoäitinsä ja joka on ollut jo vuoden kuollut. Marcel asettaa isoäidin valokuvan yöpöydälleen, viruu sängyssä ja tuijottaa surullisissa muistoissa rakkaan henkilön kuvaa.

Terveisiä Taavetista

    

Eilen illalla kahdeksan maissa pilvet raottuivat sopivasti ja näimme kapean kuunsirpin lännen puolen taivaalla. Huomasimme, että ilmaiskanavalta tuli Barcelonan ja Sevillan välinen jalkapallo-ottelu ja katsoimme sen. Peli oli hyvää ja nautittavaa. Yksi maali, joka oli Pedrin taidonnäyte. Kello oli kymmenen minuuttia yli puolen yön, kun olin sulkemassa tuuletusikkunaa ja näin pikaisesti ketun livahtavan Vallitieltä vastapäisen rivitalon pensasaidan läpi ja jatkavan lumipenkkaa pitkin yön varjoihin. Ensimmäinen kerta, kun näin ketun Luumäen Taavetissa. Kello on parhaillaan kuusi aamulla ja alkoi sataa isoja lumihiutaleita. Talvi palaa. Helena sai luettua Roto -käsikirjoitukseni, joka on tulevaisuusfiktio. Hän piti siitä, mutta harmitteli ainakin yhtä lopussa kuollutta henkilöhahmoa. Helena luki loppuun myös yhden oikean kirjan, Patricia Cornwellin Kvantin. Stephen Kingin Musta torni -sarjan viimeinen osa on meiltä puolessa välissä. Rolandin ka-tet onnistui taistelussa Murtajia vastaan, jotka tekivät orjina työtä katkaistakseen Tornia ja maailmoja pystyssä pitävät säteet ja joista enää kaksi on kunnossa. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin seitsemännessä osassa Sodoma ja Gomorra I-II päähenkilö palaa Guermantesin ruhtinattaren pidoista puolilta öin ja odottaa tapaavansa Albertine -ystävänsä, mutta neitoa ei näy ja mustasukkaiset ajatukset hiipivät nuorukaisen mieleen.

Terveisiä Taavetista

   

Luumäen Taavetissa näimme eilen päivälenkillä hiihtäjän suksenjälkiä hankikannon päälle sataneella puuterilumella ja auringossa sulanutta jäätaidetta tienpenkoilla. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin osassa Sodoma ja Gomorra I-II on menossa pitkä jakso Guermantesin ruhtinattaren illalliskutsuilla. Se on kolmas seurapiiritapahtuma, jota Proust kuvaa romaanissaan. Kadonneen ajan ensimmäisissä osissa kerrotaan Verdurinien salongista, jotka Verdurinit ovat ei-aatelisia, mutta rikkaita. Silloin Proust seurailee siellä Swannia. Toinen seurapiiri, jossa nuori, aloitteleva kirjailija ottaa ensimmäisiä askeliaan, on Guermantesin herttuattaren vastaanotto ja nyt, aikuistuneempana, mutta yhä nuorena miesvieraana hän on kutsuttuna Guermantesin ruhtinattaren aatelislinnaan tai -taloon. Dreyfusin tapaus jakaa Ranskan kansaa ja juutalaisvastaisuus on lisääntymässä. Helena nauttii Cornwellin Kvantista. Stephen Kingin Mustan tornin päätösosassa revolverimiesnelikko, Oi -mäyriäinen ja heidän liittolaisensa Murtajien joukosta valmistautuvat iskemään verisesti Murtajia vastaan, jotka ovat työssä heikentämässä Sädettä, viimeistä kahta sädettä, jotka pitävät enää pystyssä Mustaa tornia ja kaikkia maailmoja.