Eilen lämpötila kävi Luumäen Taavetissa kymmenen asteen yläpuolella, mutta putosi yöllä pakkaselle, vaikka taivas veti auringon laskettua pilveen ja on pilvessä nyt aamullakin. Helena ja minä olemme lukeneet molemmat Stephen Kingin Musta torni -sarjan aikaisemmin, mutta nyt olen lukenut sitä ääneen Helenan tehdessä käsitöitä. Tällä kertaa jätimme välistä osan Velho siltä osin, kun tarina liikkui muinaisessa Mejisissä ja aion jättää myös Tuulen avain -lisäosan lukematta. Edellisestä lukukerrasta on viisi vuotta ja paljon on unohtunut tarinasta. Nyt tajusin esimerkiksi ensimmäisen kerran, että King viittaa useamman kerran Manhattanin kaksoistorneihin ja syyskuun yhdenteentoista 2001. Kirjailija työsti Torniaan, sen loppuosia tämän terrori-iskun aikaan. Eilen huomasin yhteyden – ison, pitkän ja tuhatjalkaisen – joka on sekä Kingin kirjassa Liseyn tarina Lumokuussa ja joka iso ja pitkä on olemassa myös Tornin viimeisessä osassa Musta torni. Se viihtyy pimeässä ja sen päästämistä äänistä käy ilmi miten valtavan iso se on. Helena lukee edelleen James Ellroyn Alamaailma -sarjan ykkösosaa Amerikan tabloidi, joka ammentaa todellisista tapahtumista. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -suurromaanin osassa Sodoma ja Gomorra I-II päähenkilö käsittää olevansa epäkohtelias ja loukkaavansa isäntäväkeä, kun hän mainitsee ja kehuu tässä ennen vierailemattomassaan linnassa kaikkia niitä piirteitä, jotka saavat mielikuvituksen lennähtämään muinaisiin aikoihin, lattialankkujen narinaa ja vihreällä liinalla paikatun kuistinikkunan, mutta ei huomaa kattausta, posliineja eikä pitsiverhoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti