Terveisiä Taavetista

   

Näin Luumäen Taavetissa: Vallitielle on ilmestynyt kolme puutarhatuolia mäntyjen katveeseen. Siinä voi pitkämatkalainen levähtää, seurata ylilentäviä hanhiauroja tai tiellä kiviä kupuunsa valikoivia puluja. Tänään aamuviideltä oli kaksi astetta lämpimän puolella. Aloitimme eilen lukemaan ääneen Roberto Bolañon kirjan 2666 Archimboldin osaa. Tätä kuvitteellista kirjailijaa kuvitteelliset tutkijat tavoittelivat kirjan ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Kirjan suuri ajatus on etsintäretki ja minne milloinkin se vie ja kuljettaa. Helena lukee Hertta Kuusisen Kirjeitä Olavi Paavolaiselle. Jatkan David Foster Wallacen The Pale Kingiä, jossa on fiktiota tutkimusaseman, verotarkastusviraston, mikä liekään, sen henkilöhistoriaan kuuluneista kummituksista tai aaveista. Phantom ja Ghost -sanoilla tuntuu olevan eroa. En muista olenko maininnut Kaunis kesäpäivä -blogissa ennen, että Pale Kingissä Wallace kertoo syyn siihen, että käyttää kaikkialla koko nimeään: Päähenkilö Pale Kingissä sekoitetaan toiseen David Wallaceen, häntä luullaan korkea-arvoisemmaksi henkilöksi kuin hän on ja joka masentaa miestä jälkikäteen. Päähenkilöllä on henkisiä, psykofyysisiä vaivoja, hiki kihoaa pintaan, kun hän luulee tai tuntee jonkun katsovan häntä tai joutuu orientoitumaan oudossa ja epätavallisessa tilanteessa. Uhkaa ilman aihetta.

 

Terveisiä Taavetista

    

Luumäen Taavetissa on ollut monena perättäisenä yönä lämpöasteita. Eilen kävimme iltaviimeiseksi pihalla ihailemassa reilua puolikasta kuuta. Sateen jälkeen ilma tuoksui raikkaalle. Helena luki loppuun Annikki Kariniemen Veren kuva -romaanin ja aloitti Hertta Kuusisen Kirjeitä Olavi Paavolaiselle, jonka alanimenä on Hamlet, ystäväni. Eilen luimme ääneen lopun Roberto Bolañon 2666 -kirjan Rikosten osasta. Vietin Marcel Proust -päivää. Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan alkuosissa oli mainintoja Ranskan ja Saksan välisestä sodasta. Sitä käytiin noin vuonna 1870. Kadonneen ajan nyt lukemassani viimeisessä osassa Jälleenlöydetty aika ajankohta on 1914 ja 1916 ja taas käynnissä on sota. Mistä syistä näitä sotia käytiin? Anteeksi, tarkoitin kysyä olivatko syyt järkeviä tai ovatko ne historian perspektiivissä järkeviä? Lukiessani Proustia tulee myös mieleen, mitä tulevat historioitsijat arvioivat tämän ajan päättäjien päätöksistä? Mitä järkeä tai minkä syyn tai selityksen he mahtavat nähdä siinä, että – tai jos – jokin pikkuvaltio luopuu yhtäkkiä rajan takana olevasta liki rajattomasta markkina-alueesta ja pitkäaikaisista kauppasuhteistaan? Aikoinaan rallatettiin, että soutuvenheellä Kiinaan. Se oli hauska rallatus, vaikka sitä ei pidetty korkeatasoisena viihteenä. Talous ratkaisee. Ei ole muuta tuomaria.

Terveisiä Taavetista

    

Koivut vihertävät hentoisesti Luumäen Taavetissa. Lumipälviä on jäljellä enää rippeinä metsänotkelmissa ja takapihan varjossa. Eilen luimme, luin ääneen melkein viisikymmentä sivua Roberto Bolañon kirjaa 2666, sen neljättä, Rikosten osaa. Kirjailija on keksinyt myös autojen nimiä, joita ei ole todellisuudessa. Meneekö se liioitteluksi? Vastaan itse, että jospa Meksikon huumeparonit, seksuaalirikolliset ja palkkatappajat ovat niin herkkiä omasta anonymiteetistään, että ottaisivat itseensä, pahastuisivat, jos kirjassa lukisi, että Mersu, jossa oli tummennetut lasit, pysähtyi ja noukki kyytiin nuoren neidon takapenkille. Autossa näkyi olevan useita miehiä. Kun on kyse vainoharhaisista yksilöistä, jotka ovat raakoja ja joilla on herkkä liipaisinsormi ja joilla on sen lisäksi tuli- ja teräaseita, heitä ei ole järkevää usuttaa tulemaan peräänsä. Olosuhteiden ottaminen huomioon on järkevyyttä. Pätenee muuallakin kuin fiktiossa. Helenalla on menossa viimeiset sivut Annikki Kariniemen kirjasta Veren kuva. Eilen luin myös muutaman sivun David Foster Wallacen The Pale Kingiä. Tänään Luumäen Lehdessä uutisoidaan, että Kivimäkeen ollaan rakentamassa hakevoimalaitosta.

Terveisiä Taavetista ja Lappeenrannasta

Eilen teimme Helenan kanssa pikapyrähdyksen kaupunkiin, Lappeenrantaan. Bussinikkunasta huomioimme, että Kivijärvellä on vielä jääsohjoa, mutta ehkei enää eilisen jälkeen. Ostosten ohella nautimme kahvit, Helena capuccinon ja ennen poislähtöä burgeriaterian. Rakentaminen näkyy jatkuvan myös tänä kesänä. Aikataulu meni hieman sekaisin, mutta luin sentään ääneen muutama kymmenen sivua Bolañon romaania 2666. Olen maininnut, että etsin selitystä ja tarkoitusta sille, että kirjailija ottaa kirjassaan niin monia murhatapauksia tarkasteluun? Yksi selitys monista voi olla se ajatus, ettei kukaan kuolisi turhaan. Kirjassa selviää myös miten huonossa asemassa köyhät ja rahattomat ovat rikkaisiin verrattuna. Kastit ovat ja toimivat. Luin myös joitain sivuja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä romaanisarjan viimeistä osaa Jälleenlöydetty aika. Siinä päähenkilö on ikääntymässä ja tarkastelee maailmaa sodan aikana. Ensimmäinen maailmansota. Helenalla on vielä kesken Annikki Kariniemen Veren kuva. Eilen mainitsin myös omista kaunokirjallisista tekeleistäni. Niinpä sain kuin vastauksena yhdeltä kustantajalta viestin, että he eivät ole julkaisemassa käsikirjoitustani. Siinä ei mainittu käsikirjoituksen nimeä. Sattumoisin minulla on samalla kustantajalla myös varhempi, viime syksynä lähettämäni käsikirjoitus, josta en ole saanut tietoa. Ei haittaa. Hienoa, että tulee vastaus. Voin merkitä kirjanpitooni päiväyksen, milloin epäävä vastaus tuli ja lisäksi, että se koskee joko tätä kässäriä tai sitä toista.

 

Terveisiä Taavetista

    

Niukasti pakkasella myös tänä aamuna Luumäen Taavetissa. Kuukausi sitten sain lähtökuntoon käsikirjoituksen Et tiedä minne olet menossa ja laitoin sen valikoidusti muutamalle kustantajalle. Kaksi on jo ilmoittanut, että teksti ei sovellu tai ei käy muuten heidän kustannusohjelmaansa. Hmm. Kun Helena luki käsikirjoituksen, hän kaipasi siihen jatkoa. Saatoin kertoa, että se on käynyt jo mielessäni ja että runko on päässäni. Eli aamuisin ja päiväkävelyn jälkeen olen suoltanut tätä toista osaa. Sitä on vaatimattomat 36 sivua. Eilen luin ääneen Roberto Bolañon kirjaa 2666, jossa kerrotaan miten käy nuorisojengille, joka erehtyy raiskaamaan ja tappamaan väärän nuoren neidon. Tyypit joutuvat vankilaan ja auta armias heitä, vaikka sekään ei auta. Vai saavatko vain ansionsa mukaan, onhan heillä tunnollaan raaka pahoinpitely tappoon asti? Bolaño ei mässäile kuvauksessaan, mutta hän kertoo kuulemaansa, lukemaansa, jostain tietolähteestä kokoamansa tiedon hippuset. Ja tapettujen naisten nimet ja kaikki osoitteet? Keksittyjä, luulen. Ne ovat luomassa kokonaisuutta, jotta kaikki tarinassa eteen tuleva liittyisi luontevasti osaksi tapahtumakulkuja. Tai taustana, taustakankaana, niin kuin Santa Teresa ja sitä ympäröivä Sonoran autiomaa. Helena lukee Annikki Kariniemen kirjaa Veren perintö. Minulla oli eilen omana lukemisenani David Foster Wallacen The Pale King, jota olen lukenut yli kolmestaa sivua. Tämä kesken jäänyt käsikirjoitus on viisisataa sivua pitkä.

Terveisiä Taavetista

    

Pakkasaamu Luumäen Taavetissa. Silmät ristissä katsoin aamuviideltä talon mittarin näyttävän miinus kolme ja puoli astetta. Eilen kävelimme aamulla Ala-Kivijärven Sorosenlahden uimarannalle asti. Vesi oli korkealla. Raaka ilmaviri kävi selältä. Päiväkävelyllä satoi auringonpaisteen sekaan pieniä rakeita. Kerrostalon pihassa auringon puolella voikukat olivat kukassa. Helena luki loppuun Ellroyn L.A. -sarjan päätösosan White jazz. Ellroyn tuotanto ei lopu siihen. Eilen minulla oli vaihteeksi Marcel Proust -päivä ja aloitin romaanisarjan viimeisen niteen Jälleenlöydetty aika. Päähenkilö seuraa sivusta, kun hänen ystävänsä Saint-Loup menee naimisiin päähenkilön varhaisten nuoruusvuosien rakkaan Gilberten kanssa ja pettää aviovaimoaan ja tuottaa tälle sydänsuruja. Päähenkilö on molempien luotettu ystävä. Roberto Bolañon melkein tuhatsivuisessa kirjassa 2666 jatkuu Rikosten osa. Rikostutkijat näkevät lisävaivaa ja saavat tähtäimeensä maahanmuuttaneen saksalais-amerikkalaisen tietokoneasiantuntijan, vaalean, ison miehen, kuulustelevat tätä omaan tyyliinsä ja panevat Santa Teresan vankilaan kypsymään.

Terveisiä Taavetista

    

Hyvää Äitienpäivää. Öisen sateen jälkeen aurinko paistaa Luumäen Taavetissa. Muutama sadepisara keittiön ikkunassa, kuin ilon tai surun kyyneleitä. Ruusuja Äideille ja keväistä mieltä. Eilen kiersimme aamusella Taavetin asemalla. Rusakko hypähteli vanhojen puiden alla hämärissä ja kello seitsemän henkilöjuna humahti vauhdilla hylätyn asemarakennuksen ohi. Palolammella näimme näsiän kukassa. Muuttolintujen aura lensi korkealla itään. Päivällä kuljimme metsässä, varuillamme käärmeiden takia eli kamera laukaisuvalmiina, mutta niitä ei näkynyt. Linnut visersivät näkymättömissä. Helena lukee edelleen Ellroyn kirjaa White jazz. Luimme ääneen Bolañon kirjaa 2666, Rikosten osaa, jossa kerrotaan kuolintapauksista ja välillä on kerrontaa rikostutkijoista ja kymmenen sivun päivitys meediosta tai vastaavasta, vanhasta naisesta, jolla on näkyjä ja joka meni televisio-ohjelmassa transsiin ja sanoi näkevänsä ruumiita, nuorten naisten ruumiita Santa Teresassa ja että sellainen on synti ja häpeä. Saa nähdä saako ryöpytys toisten hengillä leikittelevien väkivallantekijöiden omatunnon kolkuttamaan ja lopettamaan ilkityönsä? Luin myös muutaman sivun Wallacen Pale Kingiä. Illan päätteeksi katsoimme elokuvan. En muista nimeä, mutta se oli ihan kelvollinen katsottava, vaikka aihe oli kliseinen. Voiko muuta ollakaan ja odottaakaan.