Luumäen Taavetissa on ollut monena perättäisenä yönä lämpöasteita. Eilen kävimme iltaviimeiseksi pihalla ihailemassa reilua puolikasta kuuta. Sateen jälkeen ilma tuoksui raikkaalle. Helena luki loppuun Annikki Kariniemen Veren kuva -romaanin ja aloitti Hertta Kuusisen Kirjeitä Olavi Paavolaiselle, jonka alanimenä on Hamlet, ystäväni. Eilen luimme ääneen lopun Roberto Bolañon 2666 -kirjan Rikosten osasta. Vietin Marcel Proust -päivää. Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan alkuosissa oli mainintoja Ranskan ja Saksan välisestä sodasta. Sitä käytiin noin vuonna 1870. Kadonneen ajan nyt lukemassani viimeisessä osassa Jälleenlöydetty aika ajankohta on 1914 ja 1916 ja taas käynnissä on sota. Mistä syistä näitä sotia käytiin? Anteeksi, tarkoitin kysyä olivatko syyt järkeviä tai ovatko ne historian perspektiivissä järkeviä? Lukiessani Proustia tulee myös mieleen, mitä tulevat historioitsijat arvioivat tämän ajan päättäjien päätöksistä? Mitä järkeä tai minkä syyn tai selityksen he mahtavat nähdä siinä, että – tai jos – jokin pikkuvaltio luopuu yhtäkkiä rajan takana olevasta liki rajattomasta markkina-alueesta ja pitkäaikaisista kauppasuhteistaan? Aikoinaan rallatettiin, että soutuvenheellä Kiinaan. Se oli hauska rallatus, vaikka sitä ei pidetty korkeatasoisena viihteenä. Talous ratkaisee. Ei ole muuta tuomaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti