Koivut vihertävät hentoisesti Luumäen Taavetissa. Lumipälviä on jäljellä enää rippeinä metsänotkelmissa ja takapihan varjossa. Eilen luimme, luin ääneen melkein viisikymmentä sivua Roberto Bolañon kirjaa 2666, sen neljättä, Rikosten osaa. Kirjailija on keksinyt myös autojen nimiä, joita ei ole todellisuudessa. Meneekö se liioitteluksi? Vastaan itse, että jospa Meksikon huumeparonit, seksuaalirikolliset ja palkkatappajat ovat niin herkkiä omasta anonymiteetistään, että ottaisivat itseensä, pahastuisivat, jos kirjassa lukisi, että Mersu, jossa oli tummennetut lasit, pysähtyi ja noukki kyytiin nuoren neidon takapenkille. Autossa näkyi olevan useita miehiä. Kun on kyse vainoharhaisista yksilöistä, jotka ovat raakoja ja joilla on herkkä liipaisinsormi ja joilla on sen lisäksi tuli- ja teräaseita, heitä ei ole järkevää usuttaa tulemaan peräänsä. Olosuhteiden ottaminen huomioon on järkevyyttä. Pätenee muuallakin kuin fiktiossa. Helenalla on menossa viimeiset sivut Annikki Kariniemen kirjasta Veren kuva. Eilen luin myös muutaman sivun David Foster Wallacen The Pale Kingiä. Tänään Luumäen Lehdessä uutisoidaan, että Kivimäkeen ollaan rakentamassa hakevoimalaitosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti