Tilkankadulla

    

Sateinen ja tuulinen perjantaiaamu. Märkää. Tuntuu, että koko viikko on ollut pilvinen ja sateinen. Eilen oli muutaman minuutin ajan auringonpilkahduksia marraskuun harmauden keskellä kuin näytteeksi, että siellä se auringonkehrä on yhä voimissaan. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin, kaneja loikki kuulemma tien poikki ja yhdessä teimme kauppareissun. Kirjoitin kaksi sivua Gaz matkaan -tarinaa. Luin kahteen otteeseen ääneen Kingin Liseyn tarinaa. Pääsimme siinä vihdoin Lumokuuhun, kuvitteelliseen toiseen todellisuuteen ja jossa levittäytyy violetti lupiiniketo. Emme päässeet vielä Lammelle asti, mutta se on tulossa, toisella kertaa. Aurinko oli laskemassa ja naurajat alkoivat räkättää Keijumetsässä. Stephen King on hersytellyt keksiessään näitä nimiä. Samoin suomentaja Ilkka Rekiaro on loistanut valikoidessaan suomalaisia vastineita. Pataluha. Hieno. Paras. Hannu Karttusen kirjassa Matkalla avaruuteen luin ulkoavaruuteen suunnatuista ja lähetetyistä luotaimista. Tuttuja nimiä, Pioneer ja Voyager, tuttuja vuosikymmenien takaa. On mielenkiintoista ajatella, että siellä ne avaruudenkulkijat jatkavat matkaansa tähtienvälisessä pimeydessä. Tosin en ole seurannut viimeaikaista tilannetta. Joko signaalit ovat vaienneet, lähettimet särkyneet jossain avaruudensepeliä täynnään olevassa raunioituneiden planeettojen hylkykanjonissa vai vieläkö kuiskaukset kantavat Maahan asti?

Tilkankadulla

    

   

 Jalkapallokulttuuri on ollut viime aikoina meikäläisellä vähemmällä huomiolla. En ole jaksanut innostua edes tulevista mm-kisoista. Tein tutkimustyötä: Italia on taas poissa kisoista, hallitseva euroopanmestari ja pohjoismaista vain Tanska selviytyi kisoihin. Voimme pelata vaikka jääkiekkoa täällä jäisillä rajoilla ja puhua miehekkäästi, että me ei olisi menty sinne poliittisesti epäkuranteille alueille, vaikka olisi päästy. Kunhan muuten vain oltiin eurooppalaisessa hengessä mukana karsinnoissa. Minulla on sellainen mielikuva, että olympia-aate ja urheilun kansainvälisyyden aate pohjasi alunperin siihen, että politiikka ja urheilu eivät sovi yhteen. Nyttemmin se ideologia taitaa olla hylätty. No, takaisin jalkapallokulttuuriin: Eilen efl -cupissa Liverpool ja Derby päätyivät peliajalla maalittomaan tasapeliin. Rankkareissa Liverpool oli parempi. Valioliigan kärkipääjoukkueet Arsenal ja Tottenham putosivat sen sijaan molemmat jatkosta. Brighton oli kovempi kuin Arsenal ja Nottingham teki selvää Tottenhamista. Tässä eräänä iltana katsoimme televisiosta, kun Napoli Italian Serie A:ssa otti jälleen yhden voiton. Joukkue on muistaakseni kahdeksan pisteen karkumatkalla.

Tilkankadulla

    

Marraskuu jatkuu lämpimänä. Eilen pidin puolittain välipäivää Gaz matkaan -tarinassa. Hämmentelin tekstiä päässä. Eilen mainitsin postauksessa muutamia kirjoja, mutta unohdin jostain syystä Kingin Liseyn tarinan. Kyllä, olemme lukeneet sitä edelleen eli minä olen lukenut ääneen ja Helena on kuunnellut, tehnyt samalla akvarelleja ja käsitöitä, eilen ja toissapäivänä olemme pitäneet istunnon ja emmeköhän lue jonkin rupeaman myös tänään. Liseyn tarinaa on takana melkein kolmesataa sivua. Kohta pääsemme Lumokuuhun. Mielipuolinen Scott Landon -fani on antanut kurinpalautusta Lisa -leskelle, joka raahautuu kipeänä ja hakattuna Scottin työhuoneen osterinvalkoisella kokolattiamatolla, jättää siihen omat verijälkensä. Hän löytää äitinsä, Debusherin muorin neulotun, keltaisen kangastilkun ja painaa sen vasten veristä rintaansa. Hän ei kestä katsoa mitä pahaa saakutin mielipuoli on saanut aikaan. Hän harkitsee soittaa poliisille, mutta mitä se auttaisi. Tämä on kerrottu Kingin rauhalliseen tyyliin. Helenan mielestä se on kiduttava tyyli.

Tilkankadulla

    

Krysanteemi pääsi olohuoneen ikkunalaudalle. Lämmin etelävirtaus vallitsee ja kastelee parvekkeen sadekuuroilla. Helena luki Murakamin Suuren lammasseikkailun. Hän odottaa kirjastosta seuraavaa varausta. Kirjoitin kolme sivua Gaz matkaan – tarinaa. Karttusen matkalla avaruuteen on sovelluksissa. Luotaimia on lähetetty yllättävän paljon Venukseen Marsiin ja muualle. Runebergs Fänrik Ståls sägner on yhä puolivälissä. 200 vuoden takainen aika hersyttää mielikuvitusta.

Tilkankadulla

    

Muutimme seitsemän viikkoa sitten Tilkankadulle, Helsingin Pikku Huopalahteen. Asuinpaikkamme on melkein keskustassa, mutta samalla tämä tienoo on mukavan rauhallinen ja idyllinen. Monesti käy niin, että kun pistäytyy aamusella parvekkeella haistelemassa säätä, kuulee jonkun varhaisen ohikulkijan askelten rahisevan pihan hiekkakäytävällä. Pidämme myös itse asunnosta, sen pohjaratkaisusta. Olen kirjoittanut Gaz matkaan -käsikirjoitusta nyt kahdeksana, peräkkäisenä päivänä. Eilen naputtelin viisi sivua. Olen tarinassa sivulla 647. Eilen teimme vain lyhyen kauppareissun emmekä ulkoilleet muuten, joten aikaa jäi tehdä omiaan. Avasimme telkun iltamyöhällä viimeiseksi, kun tuli jalkapalloa. Helena piirtää ja maalaa vesiväreillä, tekee käsitöitä ja lukee välillä Murakamin Suurta lammasseikkailua. Iltapäivällä luin ääneen noin kolmekymmentä sivua Stephen Kingin Liseyn tarinaa. Kissanraato on löytynyt ja muistojen setrilipas. Apulaissheriffit ovat suomassa turvan tunnetta yksinäiselle leskelle, joka kokee olevansa ahdisteltu. Isot poliisimiehet taitavat pitää tätä turhana luulotteluna. Kaikki kunnossa, ei mitään hätää, hyvä rouva. Kiitos paljon huolenpidosta.

Tilkankadulla

   

 

Eilen harjoittelimme lisää bussilla ajoa, joukkoliikenteen käyttöä. Kaupunki ja alue tutuksi. Kylmä tuuli sai hytisemään Paciuksenkadun pysäkillä. Odotimme oranssia autoa, mutta bussi oli kirkkaan sininen ja uudenkarhea. Se lähti liikkeelle pehmeästi keinahtaen kuin kissa. Kissaa olimme menossa tervehtimään pikaisesti Leppävaaraan Runoratsunkadulle. Musta siro kissa, joka kiehnäsi meitä vastassa ja näytti miten hypätään ketterästi metrin korkuisen lipaston päälle. Sitä ennen nautimme nostalgian huumasta, kun bussi kurvasi Tarvontielle. Milloin viimeksi olin bussin tai auton kyydissä ajamassa tätä Suomen ensimmäistä moottoritietä? Siitä on kaksikymmentä vuotta, ei, enemmän. Leppävaarassa aseman ja raviradan välissä oli loputon rykelmä korkeita, komeita asuinkerrostaloja. Kaikki uutta, vastavalmistunutta. Se herätti mykistävää kunnioitusta. Kävin vilkaisemassa netissä paljonko Espoossa on väkeä? Oho, tämän vuoden kesäkuussa on ylittynyt kolmensadan tuhannen raja. Helsingissä on asukkaita kaksi kertaa enemmän kuusisataakuusikymmentä tuhatta, mutta kuinka kauan menee ennen kuin Espoo singahtaa ohi. Tuntui, että se tapahtuu. Helena lukee Murkamin kirjaa Suuri lammasseikkailu. Välillä hän akvarellaa, mutta kun työ on kuivumassa, hän tarttuu kirjaan. Minä kirjoitin eilen aamupäivällä kaksi sivua eteenpäin Gaz matkaan -seikkailua. Sivuja on 642. Luin myös ääneen Kingin Liseyn tarinaa ja Helena kutoi silloin, laittoi välillä kutimen pois, otti lehtiön ja väripaletin ja piirsi ja värjäsi lehtiä. Kun laitoin Liseyn tarinan pois, Helena istui sillä haavaa mitään tekemättä, vain kuulolla.

Tilkankadulla

    

Pyhäinpäivä. Minä käytän tästä tietystä lauantaipyhästä sitä vanhaa, perinteistä nimeä. Pyhäinpäivä on vanhempaa tuontitavaraa, joka on kulkeutunut Suomen niemelle kristinuskon myötä, kun taas halloween on tätä aikaa, markkina-aikaa ja puhdasta tuontitavaraa myös. Puhdas? Pelkkä olisi ehkä parempi sana. Tulevat maailmanlaajuiset, tuputetut halloweenit ovat osa meidän ohjelmoitua elämäämme ja jota annamme ulkopuolisten ohjelmoida. Onko helpompaa olla kyytiläinen kuin ajaa itse? Heräsin tänä aamuna ennen kellon soittoa ja pääni kirjoitti otteita ja muistiinpanoja Gaz matkaan -tarinaan. Olin avaruudessa. Eikö siellä ole kylmä, vaikka kuumat hiukkaset polttelevat? Miten suunnataan ei missään ja mitä aikamääriä matkat kestävät? Eilen kirjoitin iltapäivällä kaksi sivua eteenpäin tätä tarinaa. Se on kehkeytymässä sivulla 640. Eilen kävimme keskustassa. Viime kerrasta oli viikko eli olimme silloinkin liikkeellä perjantaina. Kiersimme kolmessa kohteessa etsien punaista, pyöreää kahden hengen ruokapöytää. Eilen meillä oli onnea niin paljon, että kaikki kohteet olivat fyysisesti olemassa ja siinä osoitteessa kuin pitikin: Mechelininkadulla, Annakadulla ja Roballa. Huonekaluja oli, mutta ei näkynyt meidän pöytäämme. Annankadun liike ei ollut vielä auki, mutta näimme riittävästi sinne sisälle.