Marraskuu jatkuu lämpimänä. Eilen pidin puolittain välipäivää Gaz matkaan -tarinassa. Hämmentelin tekstiä päässä. Eilen mainitsin postauksessa muutamia kirjoja, mutta unohdin jostain syystä Kingin Liseyn tarinan. Kyllä, olemme lukeneet sitä edelleen eli minä olen lukenut ääneen ja Helena on kuunnellut, tehnyt samalla akvarelleja ja käsitöitä, eilen ja toissapäivänä olemme pitäneet istunnon ja emmeköhän lue jonkin rupeaman myös tänään. Liseyn tarinaa on takana melkein kolmesataa sivua. Kohta pääsemme Lumokuuhun. Mielipuolinen Scott Landon -fani on antanut kurinpalautusta Lisa -leskelle, joka raahautuu kipeänä ja hakattuna Scottin työhuoneen osterinvalkoisella kokolattiamatolla, jättää siihen omat verijälkensä. Hän löytää äitinsä, Debusherin muorin neulotun, keltaisen kangastilkun ja painaa sen vasten veristä rintaansa. Hän ei kestä katsoa mitä pahaa saakutin mielipuoli on saanut aikaan. Hän harkitsee soittaa poliisille, mutta mitä se auttaisi. Tämä on kerrottu Kingin rauhalliseen tyyliin. Helenan mielestä se on kiduttava tyyli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti