Kaunis kesäpäivä

sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Tilkankadulla

   




 



Eilen harjoittelimme lisää bussilla ajoa, joukkoliikenteen käyttöä. Kaupunki ja alue tutuksi. Kylmä tuuli sai hytisemään Paciuksenkadun pysäkillä. Odotimme oranssia autoa, mutta bussi oli kirkkaan sininen ja uudenkarhea. Se lähti liikkeelle pehmeästi keinahtaen kuin kissa. Kissaa olimme menossa tervehtimään pikaisesti Leppävaaraan Runoratsunkadulle. Musta siro kissa, joka kiehnäsi meitä vastassa ja näytti miten hypätään ketterästi metrin korkuisen lipaston päälle. Sitä ennen nautimme nostalgian huumasta, kun bussi kurvasi Tarvontielle. Milloin viimeksi olin bussin tai auton kyydissä ajamassa tätä Suomen ensimmäistä moottoritietä? Siitä on kaksikymmentä vuotta, ei, enemmän. Leppävaarassa aseman ja raviradan välissä oli loputon rykelmä korkeita, komeita asuinkerrostaloja. Kaikki uutta, vastavalmistunutta. Se herätti mykistävää kunnioitusta. Kävin vilkaisemassa netissä paljonko Espoossa on väkeä? Oho, tämän vuoden kesäkuussa on ylittynyt kolmensadan tuhannen raja. Helsingissä on asukkaita kaksi kertaa enemmän kuusisataakuusikymmentä tuhatta, mutta kuinka kauan menee ennen kuin Espoo singahtaa ohi. Tuntui, että se tapahtuu. Helena lukee Murkamin kirjaa Suuri lammasseikkailu. Välillä hän akvarellaa, mutta kun työ on kuivumassa, hän tarttuu kirjaan. Minä kirjoitin eilen aamupäivällä kaksi sivua eteenpäin Gaz matkaan -seikkailua. Sivuja on 642. Luin myös ääneen Kingin Liseyn tarinaa ja Helena kutoi silloin, laittoi välillä kutimen pois, otti lehtiön ja väripaletin ja piirsi ja värjäsi lehtiä. Kun laitoin Liseyn tarinan pois, Helena istui sillä haavaa mitään tekemättä, vain kuulolla.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti