Sateinen ja tuulinen perjantaiaamu. Märkää. Tuntuu, että koko viikko on ollut pilvinen ja sateinen. Eilen oli muutaman minuutin ajan auringonpilkahduksia marraskuun harmauden keskellä kuin näytteeksi, että siellä se auringonkehrä on yhä voimissaan. Helena teki eilen aamulla sauvakävelylenkin, kaneja loikki kuulemma tien poikki ja yhdessä teimme kauppareissun. Kirjoitin kaksi sivua Gaz matkaan -tarinaa. Luin kahteen otteeseen ääneen Kingin Liseyn tarinaa. Pääsimme siinä vihdoin Lumokuuhun, kuvitteelliseen toiseen todellisuuteen ja jossa levittäytyy violetti lupiiniketo. Emme päässeet vielä Lammelle asti, mutta se on tulossa, toisella kertaa. Aurinko oli laskemassa ja naurajat alkoivat räkättää Keijumetsässä. Stephen King on hersytellyt keksiessään näitä nimiä. Samoin suomentaja Ilkka Rekiaro on loistanut valikoidessaan suomalaisia vastineita. Pataluha. Hieno. Paras. Hannu Karttusen kirjassa Matkalla avaruuteen luin ulkoavaruuteen suunnatuista ja lähetetyistä luotaimista. Tuttuja nimiä, Pioneer ja Voyager, tuttuja vuosikymmenien takaa. On mielenkiintoista ajatella, että siellä ne avaruudenkulkijat jatkavat matkaansa tähtienvälisessä pimeydessä. Tosin en ole seurannut viimeaikaista tilannetta. Joko signaalit ovat vaienneet, lähettimet särkyneet jossain avaruudensepeliä täynnään olevassa raunioituneiden planeettojen hylkykanjonissa vai vieläkö kuiskaukset kantavat Maahan asti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti