Kaunis kesäpäivä

tiistai 31. tammikuuta 2023

Tilkankadulla

    








Tammikuu päättyy. Talvi odottelee yhä täällä etelärannikolla. Taitaa jättää tämän sesongin väliin. Lämpötila on nollassa. Eilen ostimme kaupasta ruukkugerberan. Siinä se on nyt olohuoneen ikkunalaudalla antamassa väriä. Helenalla ei ollut eilen aamulla mitään etukäteissuunnitelmaa päivän varalle. Kun hän laittoi postauksen menemään, hän hymähti, että taas siinä on ”Helena maalaa”. Aamuteen ja -jugurtin jälkeen hän otti kuitenkin kenttämaalaustelineen parvekkeelta ja pystytti sen makuuhuoneeseen työpöytänsä viereen ja alkoi sekoittaa värejä. Myöhemmin, kun hän piti väliä maalaamisessa ja laittoi kahvia, hän otti ja puhdisti jääkaapin laatikot. Sellaisia puuskia. Eilinen sää oli ensin sadetta ja päivällä paistoi aurinko. Sade piti sopivasti väliä aamuyhdeksältä, kun kävelimme kaupalle ja takaisin. Minä kävin läpi kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 320. Käsikirjoitusta on kaikkiaan 840 sivua. Luimme ääneen reilun tunnin Norman Mailerin Hirvipuistoa. Laskeskelin, että olen lukenut viisi Norman Mailerin kirjaa tätä ennen. Jos olen ymmärtänyt oikein, hän on kiistelty henkilö, mutta kirjailijana ihan hyvä. Alastomat ja kuolleet olen lukenut kahdesti ja samoin Porton haamun. Kerran itsekseni ja kerran ääneen. Helena kehuu Fay Weldonin kirjaa Ystävättäret. Minä kehun Paavo Rintalan omia tuntoja ja muistoja ja historiaa peilaavaa Aika ja uni -teosta.









maanantai 30. tammikuuta 2023

Tilkankadulla

    







Tänään, maanantaiaamuna sataa vettä. Maa on taas musta. Eilen päivällä oli vähän aikaa aurinkoista. Työstän Gaz matkaan -käsikirjoituksen ensimmäisen osan loppupuolta. Poistin eilen huonoa tekstiä ja muokkasin jäljellä jäävää. Selkeytin. Etenin kahdeksan sivua. Helena tekee väripiirroksia ja akvarelleja. Aloin iltapäivällä lukemaan ääneen Norman Mailerin kirjaa Hirvipuisto. Olemme alkutapailussa. Luimme tunnin verran. Lukiessani olin Helsingin Kalliossa, Helsinginkadulla, Linnanmäen tuntumassa, vaikka Mailer kuvaa Kalifornian autiomaata. Samoissa Linnanmäen maisemissa olen ollut muun muassa lukiessani Paul Austerin New York -trilogiaa ja joissain Stephen Kingin kauhukirjoissa. Dostojevskin Karamazovin veljeksiä lukiessani olen ollut ajoittain tutuissa maalaismaisemissa, pellolla, vaikka kirjassa on keräännytty sisätiloihin oikeudenistuntoon. Mielikuvat menevät omia teitään eivätkä välitä kirjailijoista eikä kirjoittajista. Ei maksa vaivaa kuvailla yksityiskohtaisesti. Olen kohta puolivälissä Paavo Rintalan kirjaa Aika ja uni. Sen maisema ei ole selkeänä mielessäni. Kokelas kirjassa lukee välillä Karamazovin veljeksiä. Helenalla on Keith Richardsin Life kesken. Hän luki loppuun Ross Mcdonaldsin Fergusonin tapauksen ja otti unilukemisiksi hyllyssämme olevan Fay Weldonin Ystävättäret. Kun luin ääneen, hän teki samalla käsitöitä. Illalla katsoimme yhden elokuvan, en muista nimeä ja seurasimme hetken aikaa Napolin ja Roman välistä jalkapallo-ottelua.







sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Tilkankadulla

    







Eilen lumi oli jo niin vähissä Helsingin Pikku Huopalahdessa, että sitä oli jäljellä enää aurauskasoissa, kun iltapäivällä harmaa lumipyry pimensi taivaan ja sirotteli valkoisen kerroksen räntälunta kauttaaltaan mustan, ruskean ja vihreän maan peitoksi. Illalla lapset telmivät lumileikeissä. Tänään sunnuntaiaamuna kännykkä näyttää nollaa astetta. Helena teki eilen lahjaksi saamallaan pastalaudalla ja -sauvalla tuorepastaa ja keitti sen. Tänään syömme pastaa lisukkeilla. Suppilovahveroita, kangastatteja, selleriä ja mausteita. Kokkailujen ohella Helena teki akvarelleja Tilkankadun pihanäkymän innoittamana. Minä naputtelin astiantiskauksen ohessa Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Se on edennyt sivulle 302. Luimme loppusivut Fedor Dostojevskin Karamazovin veljeksistä, Epilogin, jossa Mitjan läheiset suunnittelevat hänen pakoaan vankikuljetuksesta ja viimeisenä lukuna on keuhkotautiin kuolleen koulupojan, Iljusan saattaminen hautaan ja Alesa pitää omanlaisensa saarnan yksinomaan Iljusan koulutovereille ja vannoo muistavansa nämä aina. Hieno loppu, Helena kehui, kun laskin paksun opuksen käsistäni. Helena lukee työpöytänsä ääressä Keith Richardsin muistelmia ja muulloin Ross Mcdonaldsin Fergusonin tapausta. Minulla on luvussa Paavo Rintalan Aika ja uni, hänen muistelmiaan teologian opiskelijana, uskon hiipuessa maailman raadollisuuden edessä ja kokelaana armeijassa, kokelaana, joka on se pienin herra ja sopivin yleisen vihan ja halveksunnan kohteeksi.







lauantai 28. tammikuuta 2023

Tilkankadulla

     







Eilen paistoi aurinko. Kiersimme rannan kautta kaupalle. Varpuset sirkuttivat pensasaidassa. Iltamyöhällä ihailimme kuuta, Jupiteria, Marsia ja Orionin tähdistöä. Helena lukee pöydän ääressä Keith Richardsin kirjaa Life. Hän otti uudeksi unilukemiseksi Ross Mcdonaldsin dekkarin Fergusonin tapaus. Minä jatkoin eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta, jossa olen nyt sivulla 295. Aloin lukea Paavo Rintalan kirjaa Aika ja uni, joka on toisenlaista tekstiä kuin Sissiluutnantti. Aika ja uni on hitaammin luettavaa. Historiaa, muistelmia ja mietelmiä. Kulttuuria. Kun olin lukenut tätä kirjaa noin kolmekymmentä sivua, tajusin, että olen lukenut sen ennen. Teksti on juuri sitä upeaa juoksutusta, jota olen lukenut ennen Rintalalta. Hienoa. Luen sen mielelläni uudestaan. En usko, että olen lukenut aiemmin niitä kahta muuta, lukuvuoroa odottavaa Kauneuden attribuutit -sarjan teosta. Eilen iltapäivällä luimme ääneen tunnin ajan Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, jossa oikeudenistunnossa päästiin kuulemaan valamiesten tuomio: Syytetty on syyllinen. Helena teki kuunnellessaan käsitöitä. Patalappuja syntyy. Ehkä saamme keväämmällä virkatun verhon makuuhuoneen ikkunaan. Tänään on edessä Karamazovin veljeksissä Epilogi, vajaa kolmekymmentä sivua. Hyvästelemme Dostojevskin fiktiivisen kaupungin ja minä-kertojan. Kirjailija on aina välillä esillä tekstissä tekemässä huomioita ja huomautuksia meidän kaupungin nimissä.
















perjantai 27. tammikuuta 2023

Tilkankadulla

    







Eilen oli toinen perättäinen päivä, jona patikoimme Munkkiniemen kirjastoon ja takaisin. Laitoimme varalta piikit tossujen kantapäihin, mutta ne olivat turhia. Pikku Huopalahden pinta oli maitomaista vettä ja jäätä. Mustarastaat lentelivät pihapuskissa. Kevään tunnelmia. Helena lainasi Keith Richardsin kirjan Life. Hän luki eilen loppuun Elmore Leonardin Jackie Brownin ja otti uudeksi unilukemiseksi Simenonin dekkarin Maigret virittää ansan. Etenin kahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sain luettua Paavo Rintalan Sissiluutnantin loppuun. Ymmärrän, että se loukkasi aikoinaan nationalistien tunteita sukupuolesta riippumatta ja myönnän, että kirja on kirjoitettu hallitusti, mutta se jäi ulkokohtaiseksi. Aloin lukea Rintalan myöhäistuotannon Kauneuden attribuutit -sarjan ensimmäistä osaa Aika ja uni. Se tuntuu heti enemmän omalta kirjaltani. Eilen iltapäivällä luimme reilut kaksikymmentä sivua puolustajan puhetta Dostojevskin kirjassa Karamazovin veljekset. Ne syyt, joiden syyttäjä oli aiemmin osoittanut todistavan syytetyn syyllisyyttä, samojen syiden puolustusasianajaja osoitti päinvastoin tukevan syytetyn syyttömyyttä. Puolustus peräsi syyttäjää esittämään todisteita, varkauden osalta ne rahat, jotka on varastettu ja murhan osalta todistajan, joka on nähnyt murhateon. Dostojevski on varmaan halunnut näyttää alleviivaten, että totuus on suhteellinen. Ikiaikainen viisaus, joka pätee yhä. Pätee tänä päivänä, ei vain vanhassa romaanissa Venäjällä, vaan meidän arjessamme ja yksioikoisessa ajattelussamme. Totuus on monta.








torstai 26. tammikuuta 2023

Tilkankadulla

    







Tammikuu on lopuillaan ja sää on edelleen nollan kieppeissä. Eilen kävelimme tihkusateessa ja tuulessa Munkkiniemeen kirjastoon. Varaamani kirja, Paavo Rintalan Aika ja uni oli noudettavissa. Lainasin samalla toisen Rintalan kirjan Faustus. Eli minulla on kotona nyt lukujonossa Kauneuden attribuutit -sarjan kolme teosta. Helena huomasi poistokirjoissa Simenonin dekkarin Maigret virittää ansan ja pakkasin senkin reppuuni. Pikku Huopalahden jää on sulamaisillaan. Tilkankadulla huomasin nurmikolla kolmipyörän ja nappasin siitä kuvan. Helena piirtää luonnoksia akvarelleja varten ja maalaa niitä sitten useita töitä samaan aikaan. Kirjankansiluonnoksen Gazia hän vaalensi eilen ja se on kuivumassa. Gaz matkaan -käsikirjoituksessa olen edennyt sivulle 276. Kohta olen käynyt läpi kolmanneksen koko tekstistä. Paavo Rintalan kirjasta Sissiluutnantti on lukematta viimeiset neljäkymmentä sivua. Sen intensiteetti on heikentynyt. Sissipartion kalastustouhut tuntuvat tyhjäkäynniltä. Paluu rintamalinjan läpi omien puolelle kuitattiin kovin niukasti. Helena on lukenut melkein kokonaan Elmore Leonardin Jackie Brownin. En muista kunnolla sitä kirjaa, mutta sen kyllä, että se eroaa elokuvasta ja että siinä intensiteetti säilyy. Samoin Dostojevskin Karamazovin veljeksissä. En sano, että tämän kirjan eettinen sanoma tekisi sen, vaan ennemmin väittäisin, että siinä on ylipursuavan tekstimassan tuottamaa kerroksisuutta tai jotain muuta maagista. Slaavilaisuutta myös. Kansanluonnetta, sen kuvaamista. Syyttäjä taisi puhua neljän- tai viidenkymmenen sivun pituudelta loppupuheenvuorossaan. Kirjaa on jäljellä seitsemänkymmentä sivua, joten eiköhän puolustusasianajaja käytä sen tilan kokonaan.








keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Tilkankadulla

    







Tänään keskiviikkoaamuna on kaksi astetta lämmintä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Lounaistuulta viisi metriä sekunnissa. Helena lisäsi eilen kirjankansikuvaluonnoksen kuorma-autoon kirkkaita valotäpliä ja -viiruja. Auton pohjaväri on yhä liian tumma. Se ei nouse tarpeeksi esiin taustan sinisestä sametista ja vaatii vielä uutta, kirkkaampaa akryylikerrosta. Gaz matkaan -käsikirjoituksen työstö on edennyt sivulle 267. Ääneenlukuprojektissa olemme sivulla 1000 Fedor Dostojevskin myöhäisteoksessa Karmazovin veljekset. Oikeudenkäynti jatkuu syyttäjän pitkällä puheenvuorolla. Helena lukee Elmore Leonardin kirjaa Jackie Brown. Hän kehuu sitä. Minä olen yli puolenvälin Paavo Rintalan aikoinaan kohuttua teosta Sissiluutnantti. Se on nopealukuinen kirja. Henkilöhahmot jäävät siinä varsin vaisuiksi, mutta oletan, että se on tarkoituksellista. Nimet, jotka vilahtelevat tekstissä, eivät painu mieleen. Luin kauan sitten jostain lehdestä kahden vanhan menestyskirjailijan, Georges Simenonin ja Ian Flemingin ikämiehinä käymän keskustelun, yhteishaastattelun, jossa molemmat painottivat henkilöhahmojen onnistuneiden nimien suurta merkitystä. Maigret. James Bond. Kartteliko Paavo Rintala nimiä ja sankareita?