Tilkankadulla

    

Lunta tulvillaan nyt viikon alkaessa myös Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen kävelimme päivällä Tilkankatua ja Mannerheimintietä Töölöntullin kohdalle ja takaisin. Saatoimme yhtä vierasta, joka kävi ilahduttamassa meitä. Kävin eilen läpi kymmenen sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Lukutunnilla oli Günter Grassin kirjassa Grimmin sanat vuorossa D-kirjain, joka oli Wilhelmin vastuulla. Luin taukohetkillä artikkeleita tuoreesta Sienilehdestä ja Helena otti sen illalla unilukemisiksi. Hän teki eilen yksinomaan käsitöitä tavanomaisten taloustöiden ohella. Lauantaina Helena leipoi sämpylöitä ja eilen omenatortun. Minä osallistun astiantiskaajana. Luin eilen myös muutaman sivun Miki Liukkosen kirjaa Elämä: Esipuhe. Kirjassa hajanaisesti esiintyvät tai vierailevat henkilöt ajelehtivat ja törmäilevät toisiinsa erinäisten projektien kautta ja parissa. Tietotekniikkaa, kameroita ja elokuvaa. Tavallisia nyky-yhteiskunnan ihmisiä. Osa outoja, jotkut vielä oudompia. Kirjailija ei suostu sanomaan mitään lyhyesti eikä yksinkertaisesti, vaan liikkeellä ollaan koko ajan maratonihengessä. Kiitoksia, minulla on aikaa ja riittää mielenkiintoa. Iltaviimeiseksi katsoimme jälleen yhden elokuvan. Suomen miesten jalkapallomaajoukkue otti vieraspelissä yksi nolla -voiton Pohjois-Irlannista ja avasi pistetilinsä.

                                        

Tilkankadulla

    

 Kesäaika alkoi tänään sunnuntaina. Eilen illalla satoi vähän lunta ja josta jäi nurmikoille valkea kerros. Aste pakkasta nyt aamulla täällä etelärannikolla. Kiersimme eilen päivällä Pikku Huopalahden rantaväylällä. Muutamia valkoposkihanhia on palannut muuttomatkaltaan. Sorsat muodostavat pareja ja etsivät pesäpaikkoja. Jäät ovat lähteneet lahden pohjukasta, mutta kohvaa on vielä keskemmällä lahtea ja siellä näkyi kaksi tai kolme joutsenta jäällä. Ohikulkijoilla oli kiikareita kaulassaan. Teimme eilen omia kulttuuriharrastuksiamme, Helena maalasi akvarelleja, teki luonnoksia, piirteli ja virkkasi välillä televisiosarjojen tahdissa. Minä luin ja kävin läpi jälleen 38 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Iltapäivän lukutunnilla luin ääneen Günter Grassin kirjaa Grimmin sadut. Grass kertoo Grimmin veljeksistä, jotka elivät 1800 -luvulla ja vaihtaa välillä omiin kokemuksiinsa reilu vuosisata myöhemmin ja kuinka hän joutui ihmisten hampaisiin politiikan ja kannanottojensa takia. Jotkut viisaat ovat sanoneet, että kaikki on politiikkaa, jos muistan oikein. Ja eiköhän kaikki ole myös kulttuuria, olla ja elää ihmisenä on kulttuuriteko? On valintoja, on puhetta, on kirjoituksia. On odotuksia ja toiveita ja osa niistä voi jopa toteutua, onneksi.

Tilkankadulla

    

 Sataa silkkaa vettä. On kai satanut koko yön ja sadepisarat ropisevat nyt ikkunaan ja ikkunanaluspeltiin. Tunnelmallista. Eilen luimme molemmat muun muassa Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Minä luin ensimmäistä osaa, olen siinä sivulla 176 ja Helena luki aamusella pyykkituvassa kännykästä käsikirjoituksen kolmatta osaa. Kun istuin vuorollani ovivahtina pyykkituvassa, luin Tyyne Saastamoisen runokoelmaa Ruhtinaslintu, jossa on valikoima runoja vuosilta 1960 – 1986. Miki Liukkosen Elämä: Esipuhe on liian iso kirja kiikutella mukanaan. Ei taskukirja. Helena lukee unilukemisina Hemingwayn kirjaa Afrikan vihreät kunnaat. Suurriistaa ampumassa. Ääneenlukutunnilla jatkoimme Günter Grassin kirjaa Grimmin sanat. B -kirjain tuli luettua. Posti toi Sienilehden. Luettavaa riittää. Helena tekee lisäksi akvarelleja. Kun katsoimme iltamyöhällä jalkapalloa televisiosta, hän piirsi tussiluonnoksia kirjoista, joista kirjaimet sinkoilevat.

Tilkankadulla

   

 

Sumua nyt perjantaiaamuna varhain Helsingin Tilkankadulla. Näimme eilen joutsenparin Pikku Huopalahdella, kun kävelimme Munkkiniemeen kirjastoon. Mennessä oli vain yksi lintu sulavedessä Paciuksenkadun sillanpielessä, mutta kun tulimme takaisin, joutsenpari kaulaili jäällä kauempana lahdella. Luin ja kävin läpi eilen 38 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Jäin päivätavoitteestani. Helena ahersi aamupuolella ja iltapäivän mittaan työpöytänsä ääressä niin kuin joka päivä. Ideoita toteutuksessa. Lainasin eilen kirjastosta Günter Grassin kirjan Grimmin sanat, jonka alaotsake on Rakkaudentunnustus, alkuteos on tullut julki 2010 ja Oili Suomisen suomennos viisi vuotta myöhemmin, 2015. Helena on lukenut sen aiemmin, mutta hän otti se mielellään kuuntelukirjaksi. Luin siitä ääneen iltapäivän lukutunnilla ensimmäisen luvun A. Ehtaa Grassia. Helena lukee itsekseen Hemingwayn kirjaa Afrikan vihreät kunnaat. Hän tutki eilen wikipediasta tietoja Hemingwayn tuotannosta ja ihmetteli sitä, että Afrikan vihreät kunnaat ei ollut luokiteltu varsinaisten kaunokirjallisten teosten listalle, vaan löytyi muusta tuotannosta. Ei haittaa. Pääasia on hyvä teksti ja kirja. Minä luin vain muutaman sivun Miki Liukkosen tarinointia paksussa Elämä: Esipuhe teoksessa. Eilen luin Sivumerkkejä -blogista arvion tästä samasta kirjasta. Hauskaa nähdä samoja huomioita kuin on tehnyt itsekin.

Tilkankadulla

    

 Jouluruusu sai eilen uutta lunta kukinnoilleen. Kiersimme pihan kautta, kun palasimme kaupalta. Illemmalla sade muuttui vedeksi ja nyt aamulla kännykkä näyttää neljää astetta lämmintä. Näin täällä etelärannikolla. Kevät etenee. Helena jatkaa akvarellien parissa, maisemia, kukkia ja kissoja. Ja tietenkin käsitöitä. Luin ja korjailin eilen seuraavat viisikymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sata sivua selvitetty. Yksi kohta on tähän mennessä, johon palaan, kun olen käynyt tekstin kokonaan läpi. Luimme ääneen loppuun Michael Crichtonin kirjan Junanryöstäjät. Ryöstö toteutui, mutta poliisi otti osan päätekijöistä kiinni reilua vuotta myöhemmin. Poliisi uhkaili ja huijasi ja sai yhden säikähtämään ja kantelemaan, jolloin kolme miestä saatiin vietyä oikeuteen ja kaksi henkilöä etsintäkuulutettiin. Kävi kuitenkin niin, että ryöstön päätekijä karkasi lopuksi vanginvartijoiltaan eikä häntä nähty enää sen koommin eikä etsintäkuulutettuja ja ryöstösaalis jäi myös viranomaisilta saamatta. Eli ryöstö kannatti. Lavertelija, kantelija karkotettiin rangaistukseksi Australiaan, jossa hänestä tuli myös varakas mies. Helenalla on nyt unilukemisinaan Hemingwayn Afrikan vihreät kunnaat. Se on tuttu kirja hänelle. Minä luin eilen muutaman sivun Miki Liukkosen sanapujottelua romaanissa Elämä: Esipuhe. Tänään aiomme kävellä Munkkiniemen kirjastoon, palautamme kolme kirjaa ja ehkä lainaamme jonkin uuden.

Tilkankadulla

   

 

Nautimme eilen aurinkoisesta kevätpäivästä, kiersimme keskipäivällä kävelylenkin rantaraitilla ja joimme päiväkahvit parvekkeella. Kirjoitin katkelman päiväkirjavihkooni parveketuolilla istuen polvea vasten. Aloin lukea eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Kävin läpi 51 sivua. Tein muutamia aikamuotomuutoksia, jotka olivat menneet huomiotta ohi edellisellä kirjoituskerralla, lisäsin puuttuvia kirjaimia ja poistin yhden toistuvan sanan. Helena tekee kissaluonnoksia ja maalaa välillä akvarelleja ja istuu sitten virkkaamassa sohvalla telkun ääressä. Eilen iltapäivän ääneenlukutunnilla pääsimme Michael Crichtonin kirjassa Junanryöstäjät siihen vaiheeseen, että juna lähtee Lontoosta ja rosvot ovat junassa ja varsinainen ryöstö voi alkaa. Helena joutui hylkäämään yhden dekkarin, jota hän oli lukemassa, koska se meni sekaisin Junanryöstäjien kanssa. Hän otti unilukemisiksi omasta hyllystämme Ernest Hemingwayn kirjan Afrikan vihreät kunnaat, mutta huomasi nyt aamulla, ettei ollut lukenut siitä riviäkään. Vahvaa Hemingwaytä. Minä olen lukenut ohessa Miki Liukkosen teosta Elämä: Esipuhe sata sivua. Luin pari vuotta sitten kirjailijan esikoisromaanin O ja muistan nyt, että siinä oli sanallisen pyörityksen ohessa juoniainesta siteeksi ja niin näyttää olevan myös tässä Elämä: Esipuhe -kirjassa. 

                

Tilkankadulla

    

Reissasimme eilen keskustaan, kun nyt pääsee mainiosti liikkumaan ilman liukuesteitä. Ratikka kääntyi uudelle reitille Oopperan kohdalta eli Runeberginkadulle. Olihan siitä luettu tiedotusvälineistä, mutta se oli silti uutta. Kävimme Fidassa, Temperassa ja Stokkalla. Löysimme pienen kahvinkeittimen, jossa on sihti suodatuskarkealle kahville. Jes. Sen jälkeen unohdimme muut ostokset ja ajelimme takaisin Pikku Huopalahteen. Pidimme tällaisen lomapäivän. Helena kuvasi akvarellilehtiönsä töitä. Hän luki aamulla pyykkituvassa loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen kakkososan ja aloitti kolmannen. En ollut varoittanut häntä, että siinä kohdassa tarinankulku hypähtää seitsemäntoista vuotta eteenpäin, vuodesta 2053 vuoteen 2070 ja Helena oli vähän, että – Mitä tämä tarkoittaa? Mitä voimme tietää niistä vuosista? Voimme vain arvailla. Jatkoimme iltapäivän lukutunnilla Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät, joille tulee useita hankaluuksia, jotka siirtävät aiottua ryöstöpäivää aina kuukauden kerrallaan eteenpäin. Luin eilen aamulla pyykkituvassa loppuun Francoise Saganin kirjan Muuan hymy. Lainaan tähän kirjan suomennoksesta katkelman: ”...jaetun unen suloinen seura…” Mietin mahtoiko kirjailija olla itse tyytyväinen tähän kirjoittamaansa hienoon kuvaan? Aloitin Miki Liukkosen tuhatsivuisen eepoksen Elämä: Esipuhe. Onko tämä vasta esipuhe? Luin viisikymmentä sivua. Olen tarinassa. Onko kaanonissa jälkiä kirjailijoista David Foster Wallace, Don DeLillo ja Claude Simon, muutaman mainitakseni?