Tilkankadulla

    

 Hyvää Äitienpäivää. Täällä etelärannikolla on kesäisen lämmintä, nyt aamulla kymmenen astetta. Hieno juhlapäivän sää. Juhlimme myös Kaunis kesäpäivä -blogin tuhannetta tekstiä, postausta. Eilen oli vilkkaasti tapahtumia meidän kulmilla, Helsinki Citymaratonin juoksijat kiersivät Pikku Huopalahden ympäri, rantapuistossa vietettiin Pikkistä, kaupunginosan omaa juhlaa ja partiolaisilla oli teltta ja hernekeittoa tarjolla nurmikentällä. Kävelimme Meilahden Arboretumiin ja olimme tällä tavalla mukana viettämässä mekin tätä vilkasta lauantaipäivää. Eilen työstin kahdessa rupeamassa Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin kymmenen sivua tekstiä ja parsin aukot. Käsityötä. Helena alkoi ommella isoäidinneliöitä yhteen peitoksi. Puuvillalankaa keveäksi torkkupeitoksi näin kesän ajaksi. Hän luki loppuun Tytti Parraksen kirjan Vieras ja varasi kirjastosta Simenonin Penkillä istuskelijan. Sänkylukemisiksi hän valikoi kotihyllystä toisen Simenonin, Maigret virittää ansan. Minulla on pätkäluvussa Franz Kafkan Briefe an Milena ja varsinaisena lukukirjana Sebastian Faulksin Engleby, jota olen lukenut vajaat sata sivua. Pidän. Olen lukenut sen aiemmin, mutta en tiedä milloin. Engleby on ilmestynyt 2007 ja suomeksi 2009, joten luin sen sanotaan kymmenen vuotta sitten. En kuitenkaan muista tarinaa.

Tilkankadulla

    

Sisäpihalle ovenedustan katokseen ilmaantui uusi amppeli roikkumaan, joten siitä piti ottaa kuva. Asvalttia tulee jo Korppaanmäentielle raitiotiekiskojen vierille. Mannerheimintien laitaa reunustavat vanhat ruotsinpihlajat työntävät lehteä. Keto-orvokit kukkivat kallionkolossa. Rentukoita kaislikon reunassa. Otimme eilen iltapäivällä aurinkoa parvekkeella. Iltamyöhällä istuimme vielä tarinoimassa siellä. Kesällä ei ole aikaa nukkua. Selasin Gaz matkaan -käsikirjoituksen loppuun. Se ei ole valmis. Joudun muokkaamaan sitä. Helena tekee akvarelleja. Hän sai eilen luettua Donna Leonin dekkarin loppuun ja otti uudeksi luettavaksi Tytti Parraksen kirjan Vieras. Minä aloin lukea Sebastian Faulksin teosta Engleby. Olen melko varmaan lukenut sen ennen. Kirjailija, joka ei ole ollut erikoisemmin esillä kymmeneen vuoteen. Jäikö hän eläkkeelle? Helena on katsonut kiinnostuneena televisiosta sarjaa, jossa on historiallisena taustana tietokoneiden ja sen alan kehitys eli yhteistä lähihistoriaamme. Illalla katsoimme yhdessä jalkapallo-ottelun, jossa Köln voitti Hertha Berlinin viisi kaksi.

Tilkankadulla

    

J.V.Snellmanin päivä ja suomalaisuuden päivä. Lämpötila aamulla puoli kuusi kahdeksan astetta täällä etelärannikolla. Höyhen on tipahtanut rappuselle. Mikä puu on Velkuankujalla suoraan edessä, kun tulee Tilkankadulta? Voikukkia kedolla, itse asiassa kävelyraitin vieressä, Tapanilan aseman ja venelaiturin luona. Helenalle tuli eilen kolme ulkoilureissua ja minulle kaksi. Lisäksi vietimme aikaa parvekkeella, iltapäivästä ja illalla, kun hämärä lankesi ja pihavalot syttyivät yöhön asti. Luin eilen vain reilut neljäkymmentä sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena teki akvarelleja ja pesi sen ohella parvekkeen ikkunan ja oven lasit. Hänellä on yhä luvussa Donna Leonin Pimeillä vesillä. Minä luin loppuun Pentti Saarikosken kirjan Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Kirjailija kirjoitti sen Jaltassa ja Gagrassa Neuvostoliitossa, jossa hän oli Kirjailijaliiton vieraana. Kirjassa ryssitellään ja tapetaan venäläisiä ja suomalaisia punikkeja. Kirjassa kohelletaan kapakasta toiseen Helsingissä ja mainitaan monia paikkoja ja kadunnimiä. Teksti on osin kokeellista, siinä haetaan luontevaa tai uutta kirjoitustapaa. Tulee mieleen, että Saarikoski kirjoitti Ovat muistojemme lehdet kuolleet samoihin aikoihin, kun hän käänsi James Joycen Odysseuksen. Innoittava esikuva.

Tilkankadulla

    

Monena päivänä ilmavirtaus on käynyt etelästä ja alkaa tuntua jo kesäiseltä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Näimme eilen päiväkävelyllä harmaahaikaran lennossa. Helena tekee luonnoksia akvarellien pohjiksi monista kukkimaan alkavista kasveista. Osa kuvista on sitä varten, että hän voi katsoa niistä lehden ja kukintojen mallia. Arvuuttelemme mikä puu on mikin, tuttujen koivujen, tuomen ja pihlajan lisäksi? Jatkoin eilen kolmatta päivää Gaz matkaan -käsikirjoituksen lukua. Olen siinä sivulla 234. Luin välillä sivun verran Kafkan Briefe an Milenaa ja yli puolet Pentti Saarikosken kuusikymmentä vuotta sitten ilmestynyttä kollaasiromaania Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Siinä pääsee haistelemaan senaikaista Helsinkiä. Nyt tekstissä on kuitenkin päiväkirjaa Aunuksen retkestä vuodelta 1919. Muistelen, että sitä tekstinosaa kritisoitiin aikoinaan ja sanottiin, että kirjailija on käyttänyt isänsä kirjoittamaa. En muista pitääkö väite paikkansa ja jos pitää, mihin kritiikki kohdistuu? Hyvä minusta, jos Saarikosken isän hengentuote pääsi näin oheisena julkisuuteen ja tietoisuuteen. Näitähän julkaistaan, toisten ihmisten päiväkirjoja, jos niissä tai henkilöissä on jotain mielenkiintoista. Tietenkin kritiikki voi kohdistua siihen, että kirjailija ei kirjoita omaansa, vaan plagioi. Helena on loppupuolella Donna Leonin kirjaa Pimeillä vesillä.

Tilkankadulla

    

Tänä aamuna on viisi astetta täällä etelärannikolla. Kirsikka kukkii. Eilen kauppareissulla huomasimme, että kieloja kasvaa Mannerheimintien laidalla Ruskeasuolla ja tietenkin valkovuokkoryppäitä. Päiväkävelyllä kuljimme Pikku Huopalahden rantaraittia Paciuksenkadulle nouseville portaille asti. Porraskorkeus on siellä sopivan matala Helenan jaloille. Joutsenia ja harmaahaikara kalastamassa. Luin vajaa sata sivua eteenpäin Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sen jälkeen vaihdoin Tytti Parraksen kirjaan Vieras, jonka luin loppuun, mutta josta jäi mielestäni puuttumaan jonkinmoinen loppuhuipennus. Ehkä se oli kirjailijan tarkoituksellinen valinta? Luin välillä parvekkeella, jossa oli melko tuulista. Otin hetken aurinkoa siellä ja Helena tuli siihen myös. Hän vietti eilen pitkät tovit oman työpöytänsä ääressä, mutta ehti myös tekemään käsitöitään. Helenalla on kaksi kirjaa luvussa, Donna Leonin Pimeillä vesillä olohuoneessa ja makuuhuoneessa vaeltavat Erno Paasilinnan Kadonneen armeijan rippeet.

Tilkankadulla

    

Eurooppa päivä. Lippujen viikko. Lintujen sirkutusta aamulla parvekkeella ja taustana liikenteen etäinen kumu. Näimme eilen mustan Rättisitikan meidän talon parkkipaikan katoksessa. Pettämätön kesän merkki. Helenan varaama Donna Leonin Pimeillä vesillä oli noudettavissa Munkkiniemen kirjastossa. Teimme päiväkävelyn sinne. Samalla käynnillä tarttui mukaan poistohyllystä Kaari Utrion Oppinut neiti. Minä lainasin Sebastian Faulksin kirjan Engleby ja kaksi William Faulknerin teosta, Villipalmut ja Liekehtivä elokuu. Jälkimmäistä en ole lukenut ennen. Helena luonnostelee kissoja. Muun ajan hän virkkaa ja katsoo televisiota. Hän lukee rinnakkain Paasilinnan kirjaa Kadonnut armeija ja lainaamaansa Donna Leonia. Minä aloin lukea eilen aamusta Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Pääsin päivän mittaan sivulle 75. Helena kysyi miltä se tuntui? Vastasin, että kerron, kun olen lukenut sen. Klaffipiirongilla on nyt aika kasa kirjoja odottamassa vuoroaan. Olen puolivälissä Tytti Parraksen kirjaa Vieras. Hyvää tekstiä. Franz Kafkan Briefe an Milena on sekin joukossa yhtenä, mutta en eilen avannut sitä.

Tilkankadulla

    

Kolme astetta lämmintä täällä etelärannikolla. Aurinkoista. Eilen oli myös harvinaisen hieno sää, kun kävimme ennen keskipäivää Helsingin Hakaniemen Maalaismarkkinoilla. Väkeä oli tungoksena ja jonoina makkara- ja muikkukojuilla ja puoliavoimissa kahvilateltoissa. Helena löysi itselleen sopivan kesälaukun, olkalaukun, jossa oli vetoketjujen takana eri välikköjä, joissa voi pitää aina mukana kuljetettavat liput, lompakon ja kännykän ja nenäliinoja, huulirasvaa, kurkkupastilleja ja pikkulehtiön ja kynän. Ostimme kymmenellä eurolla muikkuja. Joimme päälle kahvit. Hakaniemestä ajoimme ysin ratikalla Helsingin keskustan poikki Jätkäsaareen tervehtimään ystäväämme ja kissaa, ystäviä tietenkin molemmat. Aamulla ennen kaupunkireissua työstin Nyt -tarinan alkua. Siihen tuli lisäystä ja täsmennystä niin paljon, että tarinaa on kertynyt tähän mennessä yksitoista sivua. Päivä ja sivu. Helena virkkasi sen aikaa ja katsoi televisiota. Hän aloitti illemmalla Erno Paasilinnan kirjan Kadonnut armeija. Minä olen lukenut kahtena päivänä Tytti Parraksen viimeiseksi romaaniksi jäänyttä kirjaa Vieras. Purjealustermistö on minulta haussa, mutta kerronta on nautittavaa ja siinä on merellisyyttä ja jännitettä.