Tilkankadulla

    

Piirakoita Mannerheimintien ja Koroistentien kulmauksessa olevasta lankarullakioskista. Otimme siitä molemmat useita kuvia eikä se ottanut asettuakseen kuvaan tämän paremmin. Kioski on avattu uudestaan tämän kuun alussa ja se on avoinna keskiviikkoisin ja perjantaisin kello kahdestatoista eteenpäin. Tilkankadulla sateisesta säästä huolimatta ruusut hehkuivat komeina. Velkuanpolulla piti pysähtyä kuvaamaan varissut vaahteranlehti, jossa oli niin hieno värikirjo. Eilen iltapäivällä satoi roimasti parin tunnin ajan täällä meidän kulmalla ja säätutkan perusteella koko Helsingin alueella. Kävin eilisen aikana läpi kuusikymmentäkahdeksan sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sitä on jäljellä sata sivua. Helenan kutomus edistyy sekin vauhdilla. Hän ei löytänyt mieleistään lukukirjaa ennen kuin otti hyllystämme kesken luvun olevan Charles Dickensin maineikkaan Pickwick-kerhon jälkeenjäänet paperit. Siihen voi turvata aina. Näitä parhaita tuttuja on. Minä luin puolitoista sivua Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja kolmisenkymmentä sivua Merete Mazzarellan huomioita lukemisen taidosta kirjassa Där man aldrig är ensam.

Tilkankadulla

    

 Polkupyöräkirppis puolimatkassa eli Vantaan Pähkinärinteessä, kun tullaan Kehä kolmoselle. Eilen olin valmiina ottamassa kuvan heidän näyttävästä mainospolkupyörätelineestään, kun bussi lähti liikennevaloista. Toisen kerran varauduin ottamaan vauhdissa kuvan kahdesta lampaasta, jotka ovat laiduntaneet pienellä niittytilkulla Lahnuksen huoltoaseman jälkeen, mutta niitä ei ollut. Rinnekodille vievän tien varressa, metsässä, otin kuvia kannoista, kaatuneista puista ja sienistä. Joukossa on myös outoja, tuntemattomia sieniä ja myrkkysieniä. Keräsin suppilovahveroita sieltä täältä, osuin mustatorvisienikasvustoon ja muutamia hyviä tatteja löytyi. Rouskuista eniten oli karvarouskuja. Hirvien jätöksiä oli kohdakkoin. Olin takaisin kotona yhdentoista aikaan. Kuivuri tuli täyteen. Helena ryöppäsi rouskut, joista tuli kolme annosta pakastimeen. Kävin läpi eilen iltapäivällä kolmekymmentäkolme sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Toinen osa päättyi ja kolmas alkoi. Helenalla on olohuoneen lattialla kaksi banaanilaatikkoa, joissa on valikoituja lankoja ja hän tutki niitä eilen, keri uudestaan ja kutoi seuraavaa käsityötään. Luin toista sivua Franz Kafkan kirjeitä Briefe an Milena ja kolmekymmentä sivua Merete Mazzarellan huomioita kirjassa Där man aldrig är ensam, Om läsandets konst. Kirjastosta varaamani Irene Vallejon Papyrus on Matkalla.

Tilkankadulla

    

Sumua aamulla Helsingin Pikku Huopalahdessa. Lämpötila on kuusitoista astetta, vähäistä länsituulta ja kosteus on Ilmatieteen laitoksen mukaan sata prosenttia. Kävimme eilen keskustassa viemässä henkilökohtaisesti onnittelukortin hyvälle ystävällemme hänen työpaikalleen. Joimme kahvit ja tarinoimme. Samalla reissulla poikkesimme varta vasten Eduskunnan lisärakennuksen edustalle kuvaamaan siellä olevia isoja, hopeisen harmaita mansikankukkia, -lehtiä ja pulleita mansikoita. Otin niistä kuvia alkukesästä kauempaa, mutta nyt piti päästä kuvaamaan lähempää. Kävimme myös Akateemisessa Kirjakaupassa. Helena halusi nähdä yhden kudontakirjan, se löytyi ja minä silmäilin uutta kirjatarjontaa kolmella kielellä. Sitä oli esillä sisääntuloaulassa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Yhtenä oli Irene Vallejon Papyrus -niminen teos. Kotona varasin sen kirjastosta. Kävin eilen läpi kaksikymmentäyhdeksän sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena kutoi iltapäivällä ja katsoi jotain sarjaa televisiosta. Häneltä loppui luettava ja hän valitsi omasta hyllystämme Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkarin. Sen nimi taisi olla Liian monta kuolemaa. Minä luin pari sivua Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena, kirja on lopuillaan ja kolmekymmentä sivua Merete Mazzarellan teosta Där man aldrig är ensam, Om läsandets konst. Kello on nyt kahtakymmentä vaille kuusi ja olen lähdössä Rinnekodin bussilla Nuuksion puoleen.

Tilkankadulla

    

Syksyn kosteutta ilmassa ja maassa. Korppaanmäentien mutkassa on varissut kiveykselle muurinlaitaan kerros pihlajanmarjoja. Viininpolkijat vain puuttuvat. Muistuu mieleen kettukarkit ja miksei myös Sorbus. Linnut ovat käyneet nokkimassa pihlajanmarjoja tai tuuli ja sateet ovat varistaneet niitä. Syystunnelmissa kävelimme eilen kaupalle, kiertotietä mennessä ja toista kautta takaisin. Syksy yhtäläinen. Suomen miesten jalkapallomaajoukkue kärsi eilen niukan tappion Tanskaa vastaan nolla yksi ja kun illemmalla San Marino vastaan Slovenia päättyi nolla neljä, Suomen ykkössija lohkossa vaihtui kolmoseksi. Kävin eilen läpi kolmekymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Toinen osa on loppupuolella. Yöllä unessa poistin siitä pari sivua. Saa nähdä. Helena punnitsee kirjevaa’alla lankakeriä. Hän jakaa punaista kerää uuteen käsityöhönsä. Helena lukee Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Minä aloitin Merete Mazzarellan Där man aldrig är ensam, On läsandets konst. – Kirjoitin ensin vahingossa ...kunst. Sopisihan sekin. Sopivasti tässä oli juuri lukutaidon päivä.

Tilkankadulla

    

Lämmintä ja pilvistä täällä etelärannikolla. Kävin paljain jaloin parvekkeella, hyvä niin, sillä parvekelankut tuntuivat kosteilta jalkapohjaan. Eilen kiersimme rannan kautta kaupalle. Otin kuvia samoista kohteista kuin ennenkin, mutta ilmanala on aina erilainen, vuodenaika ja valaistus. Yksittäisiä lehtiä maassa kaiken kirjavissa ruskean hallitsemissa sävyissä. Viikonloppuna on pelattu ja pelataan edelleen jalkapallon miesten eurokarsintoja. Katsoimme puoleen väliin Pohjois-Makedonian ja Italian välisen kamppailun. Se näkyy päättyneen tasatulokseen yksi yksi. Viime MM-karsinnoissa juuri Pohjois-Makedonia pudotti Italian. Kävin eilen läpi kolmekymmentäviisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena sai kudottua villapaidan valmiiksi. Hän aloitti jotain uutta. Hän lukee Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Minä luin loppuun Sirpa Kähkösen 36 uurnaa, Väärässä olemisen historia. Taiten kirjailija käsittelee tätä vaikeaa aihetta. Hän ottaa siihen tarpeen mukaan leikin mukaan. Kirja päättyy myös hienosti. Ukki kehottaa häntä unohtamaan jo manan maille menneet läheiset, unohtamaan siinä mielessä, ettei hän, Sirpa voi kantaa heistä enää huolta.

Tilkankadulla

    

Aamussa vilkuttaa B-rapun edustan ulko-oven valo päälle ja pois. Toista päivää. Taivaalla on pilvenhahtuvia. Kuunsirppi erottuu idänpuolen kattojen yllä. Helena otti eilen hienon kuvan Mannerheimintie numero 105:n kohdalta. Taivas oli silloinkin osin pilvessä. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa, ensin kaupalla ja puolen päivän aikaan haimme erikseen piirakoita Ruskeasuon lankarullakioskilta. Kioskista emme ole saaneet vielä hyvää kuvaa, mutta toisaalta sen ympäristö on vielä keskeneräinen ja rakennusvaiheessa. Kävin eilen läpi kaksikymmentäkaksi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sitä on jäljellä pyöreästi kolmesataa sivua. Helenan kudontatyö, pusero on kaulaosassa. Tuleeko se valmiiksi tänään? Hän lukee Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Minä olen sivulla 203 Sirpa Kähkösen hienoa jäähyväiskirjaa kuolleelle äidilleen – 36 uurnaa. Viimeksi siinä ovat olleet valokeilassa äiti ja tytär, tytär puhumassa äidilleen, muistuttamassa, että hän rakasti ja ihaili äitiään, rakasti vaikka he eivät tuntuneet niin kovin hyvin sopivan yhteen. Hankala lapsi. Miksei hankala äiti? Siksei, että aikuinen sanoo: Koska minä niin sanon.

Tilkankadulla

    

Syyskukkakimppu tuli eilen kaupalta mukaan. Mikä päivä nyt on? Helena kysyi. Torstai. Viikonpäivä. Eilen illansuussa Suomen miesten jalkapallomaajoukkue voitti eurokarsinnoissa Kazakstanin maalein nolla yksi ja säilytti paikkansa lohkokärjessä. Iltamyöhällä seurasimme televisiosta, kun Ranska ja Irlanti pelasivat, tulos kaksi nolla. Teimme eilen vain kauppakävelyn. Muun ajan Helena kutoi ja vietti jonkin aikaa myös oman läppärinsä ääressä. Minä jatkoin kaksikymmentäyksi sivua Gaz matkaan -käsikirjoituksen luku- ja paikkaustyötä. Luin sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja kymmeniä sivuja Sirpa Kähkösen jäähyväisiä kuolleelle äidilleen kirjassa 36 uurnaa, jonka alanimike on Väärässä olemisen historia. ”Mitäs läksit”, kirjassa toistuu. Tai: ”Mitäs läksivät.” Oikeassa olijat ilkkuvat väärässä olijoille. Aatteet sekoittavat ihmisten päät, mutta mikä on aatteeton ihminen, onko myös ihanteeton? Aatteet sekoittuvat ja kuorruttavat ihmissuhteet ja ihmiselon ja aiheuttavat suuria tragedioita. Luen henkeä pidättäen. Sirpa Kähkösen teksti tuntuu vaivattomalta, mutta se on täynnä asiaa ja historiaa.