Aamussa vilkuttaa B-rapun edustan ulko-oven valo päälle ja pois. Toista päivää. Taivaalla on pilvenhahtuvia. Kuunsirppi erottuu idänpuolen kattojen yllä. Helena otti eilen hienon kuvan Mannerheimintie numero 105:n kohdalta. Taivas oli silloinkin osin pilvessä. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa, ensin kaupalla ja puolen päivän aikaan haimme erikseen piirakoita Ruskeasuon lankarullakioskilta. Kioskista emme ole saaneet vielä hyvää kuvaa, mutta toisaalta sen ympäristö on vielä keskeneräinen ja rakennusvaiheessa. Kävin eilen läpi kaksikymmentäkaksi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sitä on jäljellä pyöreästi kolmesataa sivua. Helenan kudontatyö, pusero on kaulaosassa. Tuleeko se valmiiksi tänään? Hän lukee Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Minä olen sivulla 203 Sirpa Kähkösen hienoa jäähyväiskirjaa kuolleelle äidilleen – 36 uurnaa. Viimeksi siinä ovat olleet valokeilassa äiti ja tytär, tytär puhumassa äidilleen, muistuttamassa, että hän rakasti ja ihaili äitiään, rakasti vaikka he eivät tuntuneet niin kovin hyvin sopivan yhteen. Hankala lapsi. Miksei hankala äiti? Siksei, että aikuinen sanoo: Koska minä niin sanon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti