Tilkankadulla

    

Lauantai, syyskuun viimeinen päivä. Nopeasti kului tämä kuukausi. Eilen oli Ruskeasuon lankarullakioski taas auki puolestapäivästä eteenpäin. Kävelimme sinne piirakkaostoksille Tilkanvierron kautta ja Mannerheimintien laitaa ja kuvasimme kallionseinämää, omenoita nurmikolla ja Tilkanmäen taloja. Lukija -fiktiota on kuusi sivua. Eilen tuntui, että en enää ajatellut kirjoittavani uudella koneella, vaan että tein tekstiä. Yli kaksi kolmannesta luettu Annie Ernaux’n hienoa teosta Åren. Leijailen sitä lukiessani Mannerheimintiellä Folkhälsanin kohdalla. Årenissa Ernaux muistelee opiskelijaliikehdintää kuusikymmentäluvun lopussa. Tuntuu siltä kuin hän raportoisi Suomen nykytilanteesta. Vaikka emme seuraa uutisointia, aina jotain tietoa maailmanmenosta tihkuu läpi. Ymmärrän ja voi laskea, että maan talous on vaikeuksissa, kun tähänastisista kauppakumppanuussuhteista on luovuttu epäkurantteina eikä tilalla ole mitään korvaavaa. Kilpailu vallitsee kilpailuyhteiskunnassa ja kapitalismissa. Huomasin myös Almanakasta, että huomenna vietetään Miina Sillanpään päivää, joka on samalla kansalaisvaikuttamisen päivä. Pallo on kansalaisilla. Helena sai ilmoituksen kirjastosta: Svetlana Aleksijevitsin kirja on noudettavissa. Haemme sen tänään. Helena palautti jo valmiiksi unilukemisina turhan painavan ja paksun Hunter S. Thompsonin kirjan Suuri hainmetsästys lukukirjapinoon klaffipiirongin päälle.

Tilkankadulla

    

Mies seisoo kadunkulmassa ihmettelemässä. Helena otti kuvan muutama päivä sitten. Eilen aamupäivällä olin sienimetsässä. Suppilovahveroita oli tasaisesti siellä täällä. Puolukoita niukasti. Keräsin niitä noin litran. Reissun päätteeksi tuli mukaan myös maitopurkillinen haaparouskuja. Menin seitsemän autolla ja palasin kymmenen jälkeen Rinnekodilta lähtevällä vuorolla. Samassa paikassa käy muitakin. Yksi mies tuli polulla vastaan, auto parkissa puomin edessä levikkeellä. Mies lähti melkein saman tien. Toinen auto tuli, kun seisoin pysäkillä odottamassa bussia. Tutkin kännykkää, mutta vilkaisin sen verran, että siinä oli liikkeellä pieni perhe, vanhemmat ja taapero, joka oli äidin sylissä, kun he lähtivät kuusten katveeseen. Eilen iltapäivällä luin ja tapailin muun ohessa Lukija -tiedoston tekstiä. Helena oli ollut aamupuolella omassa rauhassa koneellaan ja myöhemmin hän kutoi telkun ääressä. Hän pitää Hunter S. Thompsonin kirjasta Suuri hainmetsästys. Minä olen yli puolenvälin Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Menneitä muistellen. Illalla näimme täysikuun. Pilviä tuli ja meni. Kuu häipyi välillä näkyvistä, hopeoi pilvien reunukset ja palasi taas.

Tilkankadulla

    

Villiviini punertaa Mannerheimintien varrella. Olen päässyt sen verran sujuiksi tämän windows 11 -käyttöjärjestelmän ja uuden kirjoitusohjelman kanssa, että maltan lähteä nyt aamupäivällä käymään Nuuksion takamailla hengittämässä metsän tuoksuja. Eilen ulkoilimme kahdesti, ensin puiston kautta kaupalle ja takaisin ja puolen päivän aikaan kävimme Ruskeasuon lankarullakioskilla ostamassa piirakoita. Kirjoittelin eilen uutta Lukija -tarinaani. Se on pieni itu, kolme sivua tekstiä, jota olen käännellyt. Käynnistyykö se vai ei? Helena kutoo ja katsoo kutimensa yli televisiosarjaa. Hänellä on luvussa Hunter S. Thompsonin Suuri hainmetsästys ja minulla Annie Ernaux’n Åren. Sää on nyt aamukasteinen. Päivä valkenee verkkaan, joten sovitan lähtöni kello seitsemän bussiin.

Tilkankadulla

    

Uudella koneella tuotettua tekstiä. Etenin eilen tietokonealkeissa sen verran, että siirsin muistitikulta ajankohtaisia tiedostoja tähän koneelle kirjoitusohjelmasta toiseen ja jatkan kirjoittamista. Punainen alleviivaus piirtyi sanojen alle, mutta löysin rastin, josta se lähti pois. Eilen ulkoilimme vain sen verran, että teimme kauppareissun rannan kautta. Kuva Tapanilan aseman terassilta, joka viettää vanhoja päiviään pikkuhuopalaisten yhteisenä Asukastalona. Illalla melkein täysi kuu tuli esiin etelätaivaalla. Helena kutoi hartiahuivin ja tekee nyt taas jotain uutta. Hän lukee Hunter S. Thompsonin kirjaa Suuri hainmetsästys. Minä olen lukenut kolmanneksen Annie Ernaux’n teosta Åren.

Tilkankadulla

 

   

 Mullistuksia tapahtuu, kun maisemat muuttuvat. Uusi läppäri, joka tuli eilen yllätyksenä talouteemme ja joka korvaa tietenkin vanhan, aiheutti uudella näkymällään tai arkkitehtuurillaan – niin kuin hienosti sanotaan – tämän uuden laitteen käyttöönotolla oli sellainen vaikutus, että illalla tuntui kuin olisi käynyt huvipuistossa jossain kieputuksessa. Kirjoitan tätä postausta vielä vanhalla koneella. Eilen aamulla harjoittelin uutta Lukija -tekstiä sivun verran. Luin myös muutaman sivun Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Franz Kafkan Briefe an Milena on luettu. Teimme sen jälkeen pikareissun keskustaan. Helenan kännykässä oli häiriö ja minun kännykkäliittymäni oli päättymässä ja piti valita uusi. Valita? Ottaa. Lyödä lukkoon. Sitten piti valita korvaava tietokone. Palasimme suoraan kotiin. Loppupäivä sujui uuteen tutustumisessa ja joka on vielä vaiheessa. Helena kutoi iltapäivän päätteeksi telkun ääressä, kun minä astelin uuteen kirjoitusohjelmaan. Helena otti unilukemisiksi Hunter S. Thompsonin kirjan Suuri hainmetsästys. Sen alle tuupertuu.

Tilkankadulla

   

 

Ryhmäkuvassa kaksi poistuvaa kirjaa ja kaksi, jotka odottavat lukemista. Paksua ja ohutta, suomeksi ja auf Deutsch och på svenska, ei suomalaisia tekijöitä, mutta kääntäjiä kyllä. Annie Ernaux’n Åren on kääntänyt Maria Björkman, Irene Vallejon Papyruksen Taina Helkamo ja Hunter S. Thompsonin kirjan Suuri hainmetsästys Sami Heino, Seppo Lahtinen, Kalle Lintunen ja Pekka Markkula. Ryhmätyötä. Helenan kudonnaisia kirjojen taustana. Eilen sunnuntaina saimme aamulla sadekuuron Helsingin Pikku Huopalahdessa. Otin kuvan loittonevista pilvistä, kun lähdimme kauppaostoksille. Huolellisesti aseteltuja köysikieppejä venelaiturissa. Alepan ovessa oli lappu, että ovi ei avaudu automaattisesti lintuongelman takia. Helena kutoi eilen niin kuin aina. Minä siirsin kolme sivua Lukija -tekstiä pois Varatankki -tiedostoon ja jätin vain ensimmäisen kappaleen, muokkasin sitä ja jatkoin. Kaksi sivua. Aloin lukea Annie Ernaux’n kirjaa Åren, jonka Helena luki pari viikkoa sitten. Hyvältä tuntuu. Taivas on tähdessä nyt aamulla uuden viikon alkaessa. Löysimme Seulaset, Jupiterin, puoliksi Orionin tähdistön ja sitä ylempänä Ajomiehen tähdistön ja Capellan. Lämpötila yhdeksän astetta.

Tilkankadulla

   

 

 Utuinen kuva Saimaalta muutama vuosi sitten. Lappeenrannan Sammonlahden rantaa. Asuimme Sammonlahdessa yhdeksän vuotta. Aloitimme Kaunis kesäpäivä -blogin siellä. Eilen, lauantaina ulkoilimme vain kauppareissun mutkan kautta. Muun päivän Helena kutoi seuraavaa kudinprojektiaan ja minä tapailin uutta tarinaa, Lukijaa. Starttaan. Käynnistän moottoria. Ei lähde vielä käyntiin. Kuulostelen onko ääni lupaava? Kirjoitin myös päiväkirjaa ja kaunokirjoituksella seuraavaan vihkoon Helenalle arkemme tapauskertomusta. Luin loppuun Irene Vallejon Papyruksen. Hyvä kirja, antaa kokonaisnäkemyksen. Helena luki loppuun Hitchcockin kioskikirjan, mutta minun päiväkirjani on hänellä vielä luvussa, unilukemisina. Meille näytettiin kolme jalkapallo-ottelua, jotka katsoimme osin.