Tilkankadulla

    

Sumuista ja märkää. Helena löysi hyllystämme Breton & Soupaltin Magneettikentät. Hänellä on olohuoneen pikkupöydällä esillä muun muassa vanhat sakset, tummat kaunottaret saksiksi. Eilen kevään levottomuus sai meidät lähtemään kävelemään iltapäivällä kolmen aikaan. Tein eilen toista päivää uutta tekstiä. Sitä on viisi sivua. Helena kutoi ja järjesteli kudottujen neliöiden pinkkoja. Hän purki välillä jonkin vanhan, pois käytöstä jääneen neuleen. Sopivaa askarrusta, kun mielessä on monia maalausideoita. Iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Oikooko kirjailija mutkia saadakseen lopun siloiteltua mieleisekseen? Helena aavistelee, että tulossa on onnellinen loppu. Hän varasi kirjastosta kaksi Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan kirjaa, jotka puuttuvat meidän hyllystämme ja alkaa lukea niitä järjestyksessä, kun ensimmäinen osa on käsissä. Minä olen loppupuolella Oscar Wilden teosta The Picture of Dorian Gray. En ole aivan kotonani tässä aristokratiassa.

Tilkankadulla

    

Yhtenä päivänä oli kaupan tuulikaapin roskiksen päällä ruukkuruusu ja teksti lapulla: Ota minut mukaasi. Helena kuvasi kukkaraaskun illan pimenevää ikkunaa vasten. Eilen päivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja teimme kävelyretken rantaraitilla ja istuimme hetken aikaa penkillä. Yksinäinen lokki seisoi valaisinpylvään päässä. Nyt keskiviikkoaamuna Helena tekee lähtöä sauvakävelylenkille. Eilen hän teki töitä läppärillään ja kutoi välillä telkun ääressä. Minä tapailin aamupäivällä uutta fiktiota, jossa on myös aineksia menneistä tapahtumista ja tapauksista. Teen keitosta, aloittelen sitä. Aloitin sen oikeastaan jo jonkin aikaa sitten eli kirjoitin Ernest Hemingwayn hengessä yhden toden lauseen. Se oli aika pitkä, nelisen riviä ja eilen jatkoin siitä. Kaksi sivua raakatekstiä. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Victor Hugon Kurjista vaelluksesta maan alla, Pariisin lokaviemäreissä. Hugo kirjoitti siinä myös asiaa siitä kaksinkertaisesta typeryydestä, kun ihmislanta huuhdotaan vesiin eikä käytetä maanparannusaineena ja kun samalla pilataan puhdas vesi. Tämä järkikannanotto on siis lähes kaksisataa vuotta vanha. Helena luki eilen illalla loppuun Doris Lessingin kirjan Kissoista. Minulla on luvussa Oscar Wilden romaani The Picture of Dorian Gray. En ole lukenut sitä ennen, en millään kielellä, en tietääkseni.

Tilkankadulla

    

Maaliskuisia aamukylmiä. Helena teki sauvakävelylenkin. Eilen nautimme tämän vuoden ensimmäiset take-off -kahvit matkalla, kun palasimme kaupalta. Emme ulkoilleet toista kertaa. Lähetin eilen kuunnelman maailmalle. Tynkä, tuli sen nimeksi. Helena kutoo, tekee käsitöitä ja jotain muuta omalla koneellaan. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Barrikaadin puolustajat kaatuvat ylivoimaisen vastustajan edessä. Luin eilen loppuun Cormac McCarthyn vaikuttavan dystopiaromaanin Tie. Oliko se kirjailijan testamentti ja ennustus? Hän luopui myös käyttämästä lainausmerkkejä, nuolia tai ajatusviivoja merkitsemässä puhetta. Samoin Tien jälkeen ilmestyneissä kahdessa uusimmassa kirjassaan, Stella Maris ja Matkustaja, McCarthy ei käytä enää näitä erityismerkkejä. Tietoisesti ja tarkoituksella, oletan. En ole hämmästynyt siitä, että Tie voitti 2007 Pulitzer-palkinnon. Niin hyvä ja hallittu. Runollinen vaellus tuhkaan hautautuneen maanpiirin läpi, etsien viimeisiä kätkettyjä ruoka- ja puhdasvesivarastoja ja piileskellen uhreja vaanivia rosvojoukkoja. Helena luki illalla toisenlaista kirjaa, Doris Lessingin Kissoista, jossa liikutaan Rhodesiassa, Afrikassa ja Lontoossa, Euroopassa. Muistojen teillä.

Tilkankadulla

    

Maaliskuista säätä, aamulla pakkasta, päivällä lämpöasteita ja illalla pakastuu jälleen. Nautimme eilen, sunnuntaina auringonpaisteesta Helsingin Pikku Huopalahden rantaraitilla kymmenien muiden kanssakaupunkilaisten tavoin. Muuttolintuja ei näkynyt vielä, mutta lintujen jälkiä oli siellä täällä lumisella jäänpinnalla. Yritin saada kännykällä teräviä kuvia pajunkissoista, mutta ilman näkölaseja se ei onnistunut. Eilen työstin kahteen otteeseen kuunnelmaa, aamulla päättelin sen ja iltapäivän lukutunnin jälkeen luin tekstin läpi, tein muutaman korjauksen ja lähetin sen Helenan sähköpostiin. Helena kutoo television ääressä ja piirtää välillä työpöytänsä ääressä tai tutkii läppäriään tai pelaa pasianssia korteilla. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Victor Hugon Kurjista kuinka Jean Valjean liittyy barrikaadin puolustajien vailla toivoa oleviin joukkoihin. Marius sanoi tuntevansa miehen. Helenalla on luvussa Doris Lessingin Kissoista ja minä jatkoin Cormac McCarthyn Tien toivotonta marssia. Ajattelin tekstin alkupuolella, että en halua nähdä siitä tehtyä elokuvaa, koska se ei voi yltää kirjan verroille, mutta kirjan puolivälissä myönnän, että aihetta ja materiaalia on riittämiin, mutta en välttämättä uskalla katsoa sitä.

Tilkankadulla

   

Sarastuksen kajo valaisee taivaanrantaa. Kuusi astetta pakkasta täällä etelärannikolla. Lapissa on nollan vaiheilla. Tilkan sairaalan katon ylle on ilmestynyt tämän kuun alussa huppu. Ilmeisesti kattoremontti tekeillä. Kävelimme eilen Munkkiniemeen kirjastoon. Helenalla oli noudettavana Doris Lessingin kirja Kissoista ja minulla Cormac McCarthyn Tie. Palasimme Pikku Huopalahden rantaraittia, kapea merenlahti toisella ja avointa puistoa toisella puolella ja maamerkkinä matalampien kerrostalojen takana ja yllä Tilkan rakennus. Korjailin eilen kuunnelman loppua paremmaksi. Poistin kolme sivua ja kirjoitin kaksi uutta. Lopettaessani olin sivulla neljäkymmentäkolme ja sivuja oli koossa kaikkiaan neljäkymmentäviisi. Helena teki eilenkin osan päivää töitä tietokoneella kuvien kanssa. Hän kutoi kuitenkin myös. Victor Hugon Kurjia luimme ääneen eteenpäin. Kirjan neljäs osa päättyi ja aloitamme tänään teoksen viimeisen, viidennen osan, Jean Valjean. Helena luki eilen itsekseen Lessingin kirjaa Kissoista. Minä luin sata sivua McCarthyn erinomaista scifi-romaania Tie. Tätä scifiä ymmärrän kyllä. Siinä on samoja piirteitä kuin Stephen Kingin Musta Torni -sarjan teoksissa.

 

Tilkankadulla

    

Kaksi astetta pakkasta. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Otin kuvia Tilkankadun varrelta. Helena teki eilen pitkän päivän kuvaamalla töitään ja tallentamalla niitä kansioihin. Minä luin eilen aamupuolella kuunnelman läpi. Korjasin yhden lyöntivirheen ja lisäsin yhden pilkun. Helena kysyi päivemmällä, mitä kirjoitan seuraavaksi? En tiedä vielä. Yöllä, aamuyöstä, niin kuin usein tapahtuu, ymmärsin mikä minua vaivasi tässä kuunnelmassani: Sen loppu. Se on huono. En hakenut mitään mieleeni enkä yrittänyt keksiä enkä kehitellä mitään, mutta oivallukset seurasivat itsestään toisiaan. Niitä taisi tulla kaikkiaan neljä erillistä. Siinä vaiheessa olin jo päättänyt, että otan nykyisestä versiosta uuden pohjan, karsin lopusta väärän osuuden ja korvaan sen paremmalla. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kapina vai kansannousu? Hyvä vai huono asia? Illalla Helena luki loppuun Georges Simenonin dekkarin Maigret maalaiskapakassa ja otti seuraavan Simenonin unilukemiseksi, Maigret epäröi. Minä luin loppuun Stansilaw Lemin scifi -teoksen Solaris. Luin sen uteliaisuudesta, koska olemme nähneet Tarkovskin filmin ainakin kolme kertaa. En ole ollut koskaan innostunut scifistä eikä tämä Lemin teos tehnyt poikkeusta.

Tilkankadulla

    

Kansainvälinen naistenpäivä. Sen onneksi ja kunniaksi sataa hienokseltaan kevyttä puuterilunta täällä Helsingin Pikku Huopalahdessa. Toissapäivänä Helena järjesteli keskeneräisiä luonnoksiaan ja eilen hän tyhjensi työpöytänsä ja suunnitteli ja ryhmitteli siinä valmiina olevia, kudottuja neliöpalojaan. Minä uhosin eilen, että saan kuunnelman valmiiksi, mutta totesinkin, että en ole korostanut tarpeeksi äänessä olevia henkilönimiä. Niinpä ahkeroin eilen koko päivän muokkaamalla ja lisäämällä. Nyt kuunelmassa on neljäkymmentäkuusi sivua, jotka odottavat lukua. Eilen iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Kirjailija käsittelee 1832 kansannousua Pariisissa. Helena sai yhden Simenonin Maigret -kirjan luettua ja valikoi seuraavan, Maigret maalaiskapakassa. Hänellä on yöpöydällään myös Pentti Saarikosken runokokoelma Tanssiinkutsu: “Saan saunaveden ränneistä...” Minä luen Stanislaw Lemin Solarista. Mieli sovittaa lukemaani osittain elokuvaan.