Sumuista ja märkää. Helena löysi hyllystämme Breton & Soupaltin Magneettikentät. Hänellä on olohuoneen pikkupöydällä esillä muun muassa vanhat sakset, tummat kaunottaret saksiksi. Eilen kevään levottomuus sai meidät lähtemään kävelemään iltapäivällä kolmen aikaan. Tein eilen toista päivää uutta tekstiä. Sitä on viisi sivua. Helena kutoi ja järjesteli kudottujen neliöiden pinkkoja. Hän purki välillä jonkin vanhan, pois käytöstä jääneen neuleen. Sopivaa askarrusta, kun mielessä on monia maalausideoita. Iltapäivällä jatkoimme Victor Hugon Kurjien ääneenlukua. Oikooko kirjailija mutkia saadakseen lopun siloiteltua mieleisekseen? Helena aavistelee, että tulossa on onnellinen loppu. Hän varasi kirjastosta kaksi Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan kirjaa, jotka puuttuvat meidän hyllystämme ja alkaa lukea niitä järjestyksessä, kun ensimmäinen osa on käsissä. Minä olen loppupuolella Oscar Wilden teosta The Picture of Dorian Gray. En ole aivan kotonani tässä aristokratiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti