Yhtenä päivänä oli kaupan tuulikaapin roskiksen päällä ruukkuruusu ja teksti lapulla: Ota minut mukaasi. Helena kuvasi kukkaraaskun illan pimenevää ikkunaa vasten. Eilen päivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja teimme kävelyretken rantaraitilla ja istuimme hetken aikaa penkillä. Yksinäinen lokki seisoi valaisinpylvään päässä. Nyt keskiviikkoaamuna Helena tekee lähtöä sauvakävelylenkille. Eilen hän teki töitä läppärillään ja kutoi välillä telkun ääressä. Minä tapailin aamupäivällä uutta fiktiota, jossa on myös aineksia menneistä tapahtumista ja tapauksista. Teen keitosta, aloittelen sitä. Aloitin sen oikeastaan jo jonkin aikaa sitten eli kirjoitin Ernest Hemingwayn hengessä yhden toden lauseen. Se oli aika pitkä, nelisen riviä ja eilen jatkoin siitä. Kaksi sivua raakatekstiä. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Victor Hugon Kurjista vaelluksesta maan alla, Pariisin lokaviemäreissä. Hugo kirjoitti siinä myös asiaa siitä kaksinkertaisesta typeryydestä, kun ihmislanta huuhdotaan vesiin eikä käytetä maanparannusaineena ja kun samalla pilataan puhdas vesi. Tämä järkikannanotto on siis lähes kaksisataa vuotta vanha. Helena luki eilen illalla loppuun Doris Lessingin kirjan Kissoista. Minulla on luvussa Oscar Wilden romaani The Picture of Dorian Gray. En ole lukenut sitä ennen, en millään kielellä, en tietääkseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti