Elokuu päättyy. Lämpömittari näyttää viittä astetta. Metri pohjoistuulta. Kävin jalan kuutostien toisella puolella keräämässä tatteja ja muutaman rouskun. Luen Kjell Westön kirjaa Leijat Helsingin yllä. Se on odottanut kirjahyllyssämme viisitoista vuotta. Aikamatka seitsemänkymmentäluvulle ja vielä kauemmas. Pidän Westön tyylistä. Joka toinen kappale on hän -kerrontaa, joka toisessa minä on äänessä. Olen melkein kirjan puolivälissä ja nyt esiin tulee toinen minä -kertoja. Ensimmäinen oli poika, jonka kehitystarina tämä on, niin koen ja jälkimmäinen on tyttö, pojan isosisko, joka kertoo oman näkemyksensä pojasta ja tapahtumista, korjaa tämän kaunistelemia juttuja. Laveaa tarinaa. Sivuja karttuu. Ajankuvana ovat automerkit, kaupunginosat ja liikenneväylät, rockin ja popin kuninkaalliset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti