Toissailtana, perjantaina Helena löysi pilvien lomasta lännen taivaalta Arcturuksen. Se on merkki siitä, että kesän valoisin aika on takana ja edessä pimenevät syysyöt. Aloimme etsiä pohjoisen puolelta Capellaa ja löytyihän se ja näkyi kunnes pilvet peittivät näkymän. Lauantaiaamuyöstä satoi kunnolla niin, että aamulla herätessämme maa ja asvaltti oli märkänä ja sadepisarat täplittivät helminauhoina parvekelaseja. Heinäkuun viimeinen päivä. Vähän ennen kahdeksaa, kun menimme kahvimukien kanssa parvekkeelle, talon varjoisella puolella säilyneellä vihreällä nurmikolla oli kaksi rusakkoa appeella. Suojaväritys kävi hyvin tienvieren kuivuneeseen pehkoon, mutta vihreässä ruohossa eläimet erottuivat hyvin. Samana päivänä iltahämärissä oli yksi rusakko nurmella. Arcturus näkyi noin tunti auringonlaskun jälkeen ja Capella puoli tuntia myöhemmin. Puoliyöltä kävimme pihalla katsomassa eteläistä taivasta, mutta se oli mennyt pilveen. Jokin planeetta erottui metsänrajan yläpuolelta pilven repeämästä. Veikkaan Jupiteria. Nyt sunnuntaiaamuna on harmaata ja usvaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti