Viisi astetta pakkasta aamulla
Luumäen Taavetissa. Leutoa talvisäätä. Samanlaisena säätila jatkuu ennusteen
mukaan lähipäivät. Postauskuvana on meillä luvussa olevien kirjojen kansia, Max
Seeckin Petetty, Don DeLillon Alamaailma ja Isaac Bashevish Singerin Illan
tullen, yön pimeten, joka on Kaksi maailmaa sukukronikan jälkimmäinen osa.
Helena luki Seeckin kirjan Petetty. Hän piti siitä. Don DeLillon Alamaailmaa
luemme ääneen. Sataseitsemänkymmentä sivua on luettu ja sivuja on kaikkiaan
yhdeksänsataa. Olen lukenut Alamaailman kerran ennen, mutta Helena ei.
Tekstissä tulee vastaan tuttua kerrontaa, mutta en muista miten tarina etenee. Singerin
sukukronikka on minulla loppupuolella. Tekstistä huomaa, että se on ilmestynyt
alun perin jatkokertomuksina lehdissä. Teksti on hajanainen. Draamaa on
ylettömiin. Singer kirjoittaa hyvin ja jonka olen kertonut jossain edellisessä
postauksessa, mutta tarinan henkilömäärä paisuu liiallisuuksiin. On vaikea
pysyä mukana, kuka on kuka. Jokin saa minut kuitenkin jatkamaan kirjan parissa.
Ehkä odotan loppusolmuja. Helena piirsi eilen luonnoksia, piirsi myös
kuunnellessaan, kun luimme Alamaailmaa. Minä muokkasin Tipit -tarinaa aamulla
ja lisää iltapäivällä. Illalla katsoimme televisiosta muun muassa Hercule
Poirotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti