Nyljetyt
ajatukset
Juha Hurme
on antanut kirjallisuus- kulttuuri- ja soutukirjalleen tämän vetävän tai
sanoisiko yllättävän nimen. Kirja on kymmenen vuoden takaa. Kaksi kaverusta
soutavat kesäistä merta Turun saaristosta Hailuotoon. Heillä on liput Kokkolaan
oopperaan, peräti ensi-iltaan 14. heinäkuuta klo 19. Siinä on tavoitetta. Soutupaattiin
voi pystyttää purjeen, mutta enimmän aikaa ja matkaa heidän on kiskottava
tyvenessä ja vastaisessa airoilla. Pääasia on retki, hyvä seura ja maittavat
kulttuurikeskustelut samanhenkisen kanssa. Tulee mieleen Robert M. Pirsigin Zen
ja moottoripyörän kunnossapito, joka on samalla lailla filosofinen ja siinä
ohessa ympäristöä havainnoiva.
Luin
Nyljetyt ajatukset vuosi sen julkaisemisen jälkeen, mutta en muistanut siitä
mitään tarkkaa. Kirja tarjoaa luistavassa ja valaisevassa paketissa tietoa
maamme kulttuurihistoriasta ja kulttuurissa vaikuttaneista
kanssakansalaisistamme. Välillä teksti tosin kurkottaa myös kauas oman maamme
ympyröistä, mutta niinhän kulttuuri vaikuttaa rajoja ylittäen. Osa kirjan tietoaineksesta
on vanhan kertausta ja toistoa, mutta mukana on myös uutta tai unohtunutta, kaskuja
ja detaljeja, jotka innostavat lukemaan eteenpäin. Kirjailija antaa tunnustusta
sen ansaitseville. Hän arvottaa menneisyytemme tärkeitä kulttuuripersoonia ja
osoittaa heistä ne, jotka ovat olleet hänen mielestään eniten avainasemassa.
Silti Hurme säilyttää kirjoitusasun kepeänä ja rentona. Kyse ei ole
oppikirjasta, vaan kahden kulttuuriin hurahtaneen miehen keskinäisestä
pakinoinnista meren hengessä.
Helena: Juha Hurme
Nyljetyt ajatukset 2014
Kirja jonka kuuntelin.
Aimo ja Köpi soutavat Kustavista
Hailuotoon. Samalla he puhuvat taiteesta, kirjallisuudesta ja teatterista.
Puhutut asiat liittyvät osin siihen paikkakuntaan missä ovat. Soudetaan ja
leiriydytään ja kävellään. Käydään tunnetuilla paikoilla ja tavataan tuttuja.
Kirjastossa asioidaan usein, toisella on useita kirjastokortteja eri
paikkakunnilta.
En ole lukenut tätä kirjaa. Nyt
kuuntelin. Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, kuvattu luontoa ja tunnelmia
ja sitten puheet henkilöistä, tapahtumista. Paljon nimiä, osa tuttuja, osa jo
minulta kadoksissa, mutta muistui mieleen, kun mainittiin. Ja tietenkin, jotka
olivat itselläkin mielessä ja joista pitää ja lukee uudelleenkin tai kuuntelee
ja katselee aina vaan. Hauska pieni juttu, kun jompikumpi oli löytänyt vanhan
Aku Ankan ja sitten siitä kerrottiin yksi tarina. Ja kirjan loppu oli aivan
huippu, ihan teatterimiehelle kuuluva ja luonteva.
Ja minulle kertyi
isoäidinneliöpaloja paljon. Usein valitsin värin lankakoristani sen mukaan,
missä kirjan kaksikko on tai mitä puhuvat tai tapahtumien ketju jotenkin
liittyy väriin.
Oli mukava kulkea mukana
teatteriesityksissä, matkanteossa, kuunnella musiikkia ja puhetta.
Seikkailua. Suosittelen.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti