Terveisiä Taavetista

  

Vuosi Taavetissa. Eilen Luumäen Lehdessä oli asiaa näin vaalien kirvoittamana muun muassa Luumäen tulevasta, mahdollisesta liittymisestä Lappeenrantaan, Kouvolaan, Lemiin, Savitaipaleeseen tai Taipalsaareen. Mukavaa, ettei tarvitse olla itse päättäjänä. Luumäki tuntuisi näin sivustakatsojana juuri oikean kokoiselta itsenään. Mikään muu vaihtoehto ei houkuta. Jos luin oikein aiemmin tänä vuonna ne asetetut toivomukset tai vaatimukset, jotka esitettiin uutta kunnanjohtajaa valittaessa, siinä oli ehdottomana pyrkimys kehittää Luumäkeä itsenäisenä kuntana. Sitoutuminen siihen lähtökohtaan. Luumäen Lehdessä oli hieno muistelo myös Uron postista ja asemasta. Olisi ollut hauskaa, jos posti olisi toiminut vielä silloin, kun muutimme Uron meijerin rivitaloon syksyllä 1996. Myöhästyimme viisi vuotta. Muutoksia tapahtuu. Uron postin tarun päättymisen jälkeen junat lakkasivat pysähtymästä, ei ainoastaan Uron seisakkeella, vaan myös Taavetissa, jossa vanha asemarakennus lahoaa hiljaa aloillaan. Pitkä Esso on myös historiaa ja kuutostie on saanut uuden ulkonäön Uron maisemassa. Satun Makiat toimii ja uutta toimeliaisuutta on luvassa ja viriämässä, Lomakylä antaa kuulua itsestään aika ajoin ja uusi autokorjaamo mainostaa itseään. Kirkkokin on tallella, ei sovi unohtaa.

Terveisiä Taavetista

 

Muutimme Taavettiin torstaina viisikymmentäkaksi viikkoa sitten. Huomenna siitä täyttyy vuosi. Kelpo vuosi. Olemme seuranneet täyden vuodenkierron näitä maisemia. Tiistaina, kaksi päivää sitten, näimme illalla parvekkeen tähystyspaikaltamme ensimmäiset pääskyset. Myöhemmin auringonlaskun aikaan taivas punersi ja otin siitä muutaman kännykkäkuvan. Eilen aamulla poljimme uimalaan, Sorosenselän rantaan ja nautimme kylmän, virkistävän raikkaasta uimavedestä. Männyn siitepölyä kellui ruskean suoveden pinnassa. Laiturinvieren ojassa rehottivat keltaisina kukkivat rentukat. Kun kävelimme pyöriä taluttaen mäkeä ylös, jänis istui valppaassa asennossa takajalkojensa varassa keskellä tietä. Katselimme sitä odottaen aloillamme sen minuutin tai reilun, jonka eläin mietti, mihin suuntaan lähtisi? Se käänsi korviaan, kuulosteli liikenteen ääntä kuutostieltä, laski etukäpälät asvaltille ja loikkasi tienvarressa rehottavan aluskasvullisuuden keskeen. Puna-ailakit kukkivat. Tuomet ovat yhä kukassa, mutta leskenlehtien aika on ohi tältä vuodelta. Eilen illalla viimeksi Eurooppa -liigan loppuottelussa Villareal voitti Manun rankkarien jälkeen. Katsomossa Gdanskissa näytettiin Sir Alex Fergusonia ja Wayne Rooneya poikansa kanssa.

 

Kun kuu kääntää kasvot(29)

>>>jatkuu>>> 

Tämä kaikki toiminta tarkoittaa myös, että olen siirtynyt pykälää kauemmas manuaalisesta tallennustavasta. Puhun parhaillaan tarinaa suoraan mikrofonin kautta tallennukseen. Pilveen, jos haluaa sanoa niin. Eli luen tekstiä ääneen. Sen lisäksi saatan liikkua sinne tänne huoneistossani arkisissa aherruksissa, mutta luurit kaiken aikaa korvilla ja mikki suun edessä kuin kotona etänä työtään tekevä puhelinmyyjä. Oikea puhelinmyyjä, ei robotti, ei peräänantamaton, kaikkiin kysymyksiin oikean vastauksen löytävä älyrobotti. Kannettava digiboksi tallentaa seurannan ja paketoi sen sitä mukaa odottamaan tulevaa lähetyshetkeä.

Vaikka tiesin nämä käytännöt periaatteessa etukäteen, taannuin hätäännyksessäni infantiilille, alkeelliselle tasolle ja aloin kirjoittaa käsin tekstiä, kirjain kerrallaan, kun voin olla järkevämpi, puhua tekstin menemään suoraan tallennuksena, äänenä ja näen samalla tulostuvan tekstin, joka avautuu näytölle. Kaksinkertainen tallennus, joista tekstitallennusformaatti on tarpeen feedbackinä, jotta ja josta voin stilisoida ja korjata esitystäni. Voin poistaa hallitusti vikaan menneet äänitykset ja lisätä saumattomasti uutta jatkoa. Saan sovitettua yhteen lähetyspakettiin koko loppuikäni kootut yksinpuhelut. Lyhyt aika. Tilaa olisi vuoden pituiselle yksinpuhelulle yhtä hyvin, mutta tässä tapauksessa tilaa jää käytännön syistä käyttämättä.

Aiheellista kysyä mitä opimme koulussa, kun tämä tallennuskäytäntö ei ollut valmiina selkärangassa otettavaksi käyttöön? Se pitäisi olla kuin ennen aikaan kertomataulu: Vastaukset tulivat saman tien, suoraan selkäytimestä.

Yhden päivän ajan, reilun päivän, kirjoitin tekstiä näytölle, hätäilin ja hölmöilin, kun viisaampi vaihtoehto olisi ollut istua alas ja miettiä asia valmiiksi ennen kuin tekee varsinaisesti mitään. Koneet ja tekniikka ovat olemassa, kun vain hallitsee ne ja osaa käyttää niitä. Niinpä.

Luvattu ilmoitus signaalipyssystä neljän kappaleen takaa: Aion ottaa yhteyttä paikallisradion Kakeen. Sain sellaisen väläyksen. Kake saa kunnian auttaa minua. Hän oli samassa koulussa kanssani, mutta ylemmällä luokalla. Tunnen hänet näöltä. Niin sanottu nörtti. Kuuntelen silloin tällöin paikallisradiota ja Kake on välillä äänessä eli kun hän tekee omaa toimitusvuoroaan.

En ole ollut ennen missään tekemisissä enkä jutussa hänen kanssaan. En ole hakeutunut puheisiin, mutta tässä tilanteessa keskustelun avaaminen tuntuu varsin luontevalta. Rivien välistä on ehkä luettavissa, että Kake edustaa minulle sitä ihmistyyppiä, miestyyppiä, jota karttelen. Näin siis normaalioloissa, mutta tänä ihmiskunnan ja sen historian suurena käännekohtana, huipentumana, katse kiinnittyy johonkin aivan muuhun. Lähden siitä, että Kake pystyy avaamaan ja haluaa avata minulle hetkeksi lähetysikkunan avaruuteen.

Toinen kerta, kun sanon: Huimaa.

Muuten tilanne on ennallaan. Alan lukea kohta sopivan pituisina sessioina Siskoveikon päiväkirjaa tallennukseen. Varsinainen työprojekti. Seuraan televisiosta avaruusohjelmaa siinä sivussa, kun tarvitsen tauon ja käyn jossain välissä ulkona lenkillä tai ainakin kaupassa. Tämä tuli myös mieleen: Kuinka kauan kaupasta saa ruokatarpeita? Uutisissa on ollut mainintoja hamstraamisista ja jonoista kaupoissa. Kävin kauppa-asioilla viimeksi toissapäivänä ja silloin en nähnyt mitään kummallista tai poikkeavaa.

Eli pidän asioita yllä, kerron havaintojani, luen tähän asti kirjoittamaani ja Siskoveikko Suomen kirjoittamaa aineistoa puhtaaksi ja kun läpiluenta on tulossa nykyhetkeen, synkronoin sen jatkumaan yhtenäisenä nauhoituksena ja tekstitulosteena eteenpäin.

Sori, nyt vaivaa. Mietin pitäisikö käydä kaupassa vielä tänä iltana vai jättäisinkö sen aamuun? Kun lähden tästä patikoimaan, riisun kuulokkeet ja digiboksin. Jätän ne kotiin. Pidän taukoa ja väliä. Itse asiassa otan tähän väliin sellaisen paussin ja jatkan, kun palaan. Teen yhteenvedon tai kenties se on enemmän tilannetiedotus: Missä maailma on menossa parhaillaan?

Takaisin lähetysasemalla. Jatkuu tästä: En tiedä missä väki parveilee? Oletan, että porukka käy autoillaan isoissa marketeissa hamstraamassa entisten lisäksi autolastillisen eineitä kerrallaan, sillä lähikauppa oli varsin hiljainen. Aina kivikasvoinen, ilmeetön, silti paheksuvasilmäinen rouva kauppias oli entisellään. Häntä katsoessa ja sen aikaa, kun olin kaupassa ja liikuin kadulla mennessäni kaupalle ja palatessani sieltä, sen aikaa tuntui kuin olisin palannut menneisyyteen, entiseen ja kuin mitään maailmanloppua ei olisi ilmassa. Outoa.

Katsoin tietenkin taivasta ulkona ollessani, mutta en nähnyt mitään ihmeellistä enkä huomiota herättävää. Jos olisi ollut, se olisi tarkoittanut, että lähetysaika, lainausmerkeissä sanottuna, olisi muuttunut ja se vajaan viikon varoaika, joka oli luvattu meille loppuelämää, olisi yhtäkkiä muutettu ja supistettu vaikkapa vain yhdeksi päiväksi tai vielä lyhyemmäksi silmänräpäykseksi. Kooste, tiivistelmä isommasta osiosta.

Kuinka luotettavia ovat teeveestä ja netistä saamamme aikamäärät? Kuinka luotettavia asiasisällöt? Onko joku peukaloinut niitä, siis asiasisältöjä? Onko niissä enää siteeksikään totta?

Kun olin kaupassa ja asioin kassalla, teki mieli kysyä rouva kauppiaalta oliko hän kuullut tai tietoinen, että maailmanloppu on tulossa? Tässä lähikaupassa on vielä perinteinen kassa osan aikaa. Se on kauppa silloin ennen. Olisin halunnut nähdä rouvan ilmeen ja hänen reagointinsa. Hän olisi pitänyt minua varmaan hihhuliuskovaisena, joka kiersi ympäriinsä toitottamassa maailmanlopusta ja kehotti kansalaisia tekemään parannuksen, kun vielä oli aikaa. Ehkä rouva kauppias ei uskonut eikä luottanut uutisointiin? Ehkä hän oli niin kyllästynyt kaikkeen, oma elämänsä mukaan luettuna, että hänelle kaikki, mikä tulee tai on tulematta, oli yhdentekevää?

Oletan, että kaupan rouva tunsi minut ja tunnisti. Käyn hänen putiikissaan eli olen ollut noin kuukauden ajan yksi hänen vakioasiakkaitaan. Rouvan ilme, eleet ja tyyli eivät ole muuttuneet sinä aikana. Hänen tervehdyksensä on samanlaista tympääntyneen ja väsyneen huokauksen sekoitusta. Hänellä voi olla huolia, kyllä. Ajattelen, että hän on voinut saada diagnoosin syövästä. Voi olla, että lääkäri on antanut hänelle elinaikaa viikoissa tai kuukausissa. Huom lääkäri antaa. Lääkärillä on valtaa.

Jos näin on, kauppiasrouvalle on ehkä yhdentekevää kuoleeko tässä hänen seuranaan kenties joku muukin. Hän voi kokea tulevan vapahduksena, vapautuksena kivusta ja kärsimyksestä. Mutta silti hän istui kassalla ja täytti välillä muutteeksi vajaantuneita hyllyjä tai mitä ikinä teki. Hän noudatti yhä kaupan ulko-ovessa luettavissa olevia aukioloaikoja. Ainakin putiikki oli auki.

Tuli mieleen myös, että enpä tiedä johtuiko asiakkaiden vähyys tässä lähikaupassa henkilökunnasta ja sen käytöksestä? Sekin on mahdollista. Karkottava asiakaspalvelija.

No niin, kun nämä tärkeät seikat on puitu, voin palata muihin asioihin. Tai kerron vielä mitä ostin: Paketin ranskalaisia, lenkkiä, sinappia ja ketsuppia minulla on ennestään jääkaapissa. Tässä elämässä minun ei tarvitse kantaa enää huolta ketsupista eikä sinapista. Vedän ne yli päänsisäisestä kesto-ostoslistasta. Ostin maitoa, olutta, rouva kassa pyysi nähdä henkilötodistuksen, se oli mukana ja sain oluttölkit, sain paahtoleipäpaketin ja kevytlevitteen. Otin muovikassin, vaikka muovia pitäisi välttää, sen käyttöä, tehdä palvelus maapallolle ja sen merille ja kieltäytyä muovista. En kieltäytynyt.

Tämän oli tarkoitus olla huumoria, mutta ehkä se menee totisen yleisön käsityskyvyn yli tai ohi. Tarkemmin ajatellen - ajatuksia tuntuu seuraavan sakeanaan - en tiedä tietenkään mitään potentiaalisista kuulijoistani. Voin vain sanoa: Hyvät kuulijat, toivottavasti saatte selkoa puheistani ja ohessa lähetetystä digitaaliseen muotoon pakotetusta suomenkielisestä tekstistä. Näissä teksteissä ja tässä puhevälitteisessä on todennäköisesti sellaista informaatiota, joka ei ole kuulijoille tuttua eikä välttämättä edes ymmärrettävää, mutta toisaalta, mitä runsaampi tämä outo aineisto on, sitä suurempi todennäköisyys on, että fiksu vastaanottaja osaa tulkita sen. Runsas sisältö suo mahdollisuuden tehdä vertailua ja etsiä sitä kautta avaavaa koodia. 

>>>jatkuu>>>

 

Terveisiä Taavetista

  

Eilen oli sen verran pilvetöntä, että pääsimme näkemään iltayöstä täysikuun. Se oli vielä lommollaan toiselta puolelta. Yöllä viileni ja nyt aamuviideltä talon mittari näytti puoltatoista astetta lämpöä. Tällä päivämäärällä, vuosi sitten, joka oli silloin maanantai, hain aamulla pakettiauton vuokralle vuorokaudeksi ja suoritimme hankalien tavaroiden muuton Lappeenrannasta Taavettiin. Muun muassa taulut ovat näitä tavaroita. Helena sai laitettua keittiötä kuntoon ja minä pakkasin kaiken kellarikomeroon laitettavan sinne. Palasimme silloin uudesta kodista vanhaan yön pimeässä. Kuunsirppi loisti taivaalla. Ajoimme mutkan Kivijärven ja Lemin kautta. Kuu järven yllä on muisto vuoden takaa. Nyt olemme lähdössä pyöräilemään sienimetsään. Rivitalojen katoilla on kuuraa ja aurinko on puolittain taivaanrannan pilvien takana, mutta ei tuule. - Kaksi tuntia myöhemmin. Vaikka lämpötila oli aamun sarastaessa nollan vaiheilla, aurinko alkoi lämmittää heti. Tienojassa oli jonossa korvasieniä. Kukaan ei ollut kerännyt niitä, emme mekään. Metsässä tarktorinurista löytyi muutama sieni, yhteen annokseen. Käki kukkui. Tuttu ihminen kulki ohi aamulenkillään, kun Helena yritti kuvata kimalaista mustikankukassa.

Terveisiä Taavetista

  

Maanantaiaamu. Viisikymmentäkaksi viikkoa sitten teimme alustavan muuton Taavettiin. Huomenna siitä tulee vuosi. Tänään on kuukausi juhannukseen ja jouluun on seitsemän kuukautta. Eilen Lille, jalkapalloseura voitti Ranskan mestaruuden. Se jätti Pariisin mahtiseuran taakseen pisteellä. Katsoimme peliä vain ensimmäisen puolijakson. Uni kutsui. Kun kirjoittaa googleen hakusanan Sartre, siellä esitellään filosofi, ei kirjailija. Äcklet -kirjassa, jota olen lukenut kolmasosan ja josta pidän, lukemastani, tekstistä, sanankäytöstä, kuvaamisesta, siitä voi poimia esimerkiksi mietelmän, että eläminen ja siitä kirjoittaminen eroavat toisistaan: Kun elää elämäänsä, sitä ei huomaa minään erillisenä, se on tapahtumatonta olemista, vaikka ei tapauksetonta, mutta kun kirjaa sitä ylös, esiin tulee muistumina ja valikointeina tapahtumia. Tämä on omaa, epävirallista tulkintaani ja ymmärrystäni. Ymmärrän Sartren kertoman niin, että elämä tapahtuu nyt, tässä hetkessä eikä sillä ole muita ulottuvuuksia, kun taas kirjoittaessa elämästä luo henkilöhistoriaa ja miettii ehkä tulevaa. Sartren Äcklet tuli julki alunperin 1938, ennen toista maailmansotaa, mutta sodanuhan aikaan ja aikaan, jolloin televisiota ei ollut vielä, oli vain radio ja filmit, valokuvat. Silloin ei ollut nettiä eikä kännyköitä, ei maailmojen yli levittäytyvää tiedotusta. Mitä Sartre olisi ajatellut ja mitä huomioita lausunut nykyajasta ja -menosta?

Terveisiä Taavetista

  

Tämä viikonloppu on monien maiden jalkapallomestaruussarjojen päätöskierros ja huipentuma. Eilen, lauantaina Bundesliiga tuli valmiiksi ensimmäisenä. Siinä mestaruus oli ratkennut jo aiemmin, mutta jännitystä riitti liigan putoajissa. Myöhemmin eilen, kun La Ligan Atletico Madrid ja Real Madrid kävivät viimeiset ottelunsa tälle kaudelle, mestaruus ratkesi vasta molempien otteluiden loppuminuuteilla. Atletico Madridin mestaruus tuli kahden pisteen erolla Real Madridiin ja ratkaisevalla yhden maalin erolla. Eilen iltamyöhällä taivas kirkastui ja pilvet katosivat taivaanrannan taakse. Samalla lämpötila laski ja oli tänään aamulla viiden aikaan kaksi ja puoli astetta. Aurinko paistaa. Nautimme aamiaisen yhdessä keittiön pöydän ääressä. Päivä on avoinna edessämme, sunnuntai ja sunnuntaihiljaisuus. Enkeleitä -näytelmäluonnos ja samalla uusi versio aiheesta, oli eilen sivulla kymmenen. Se on harhaanjohtavasti sanottu, sillä tässä näytelmäluonnoksessa kaikki henkilöt eivät ole vielä valmiita tai ei sillä lailla valmiita, että heidän käytökseensä voisi luottaa. He eivät ole vielä henkilöityneet eli haen yhä oikeita näyttelijöitä teemaan ja joka teemakin on puolittainen ja juoni myös. Kaikki levällään. Näytelmäluonnos on hajalla ja levällään kuin purettu auton moottori, mutta luotan vahvasti, että saan sen koottua. En auton moottoria, mutta fiktiivisen tarinan kuviteltavissa olevilla, mahdollisilla henkilöillä.

                    

             

 

Kun kuu kääntää kasvot(28)

 >>>jatkuu>>>   

Toinen mahdollisuus on se virallinen, jonka voi päivittää netistä: Rangers on asteroidi tai sen tyyppinen järkäle. Se on vaikeasti ennustettavalla ja ennakoitavalla radalla, mutta vaarassa aiheuttaa maalle maailmanlopun kolarin. Jos todennäköisyydet lasketaan yhdestä kymmeneen ja kymmenen kuvaa annetulla skaalalla toteutunutta törmäystä, tietokoneen antama tämän hetken arviolukema on noin yhdeksän ja puoli tai kymmenen miinus. Arvion vaihteluväli on noin yksi. Eli kannattaa varautua törmäykseen. Kiinnittäkää turvavyönne.

Tällä kertaa ei auta, vaikka väki kaivautuisi syvälle maan alle betonibunkkereihin. Nyt ei ole tiedossa tarpeeksi syviä onkaloita turvasuojiksi. Suunta on paeta avaruuteen, mutta valitettavasti valmiudet puuttuvat. Raketit eivät ole valmiina eivätkä niiden moottorit lämpenemässä. Pelastusveneet puuttuvat tältä ristelyalukselta. Rakettien rakentaminen on kesken. Eväät on keräämättä. Mitä syömme siellä? Jos ei ole eväitä matkassa, reissusta tulee lyhyt. Eväät on oltava mukana ja kasvatettava jatkossa paikan päällä.

Törmäyksen seuraus on ymmärtääkseni se, että meidän kotiplaneettamme pirstoutuu kappaleiksi. Tälle avaruudenkohdalle syntyy raekuurosakenema ja joka jää kiertämään ikuista kiertoaan ikuisiin asti.

Yhteenveto: Kumpi vaihtoehto on toivottavampi?

Vastaus: Ei kumpikaan.

Veikeää muuten, että ihmiskunta on ottanut yhteyttä avaruuteen, mutta onko ajateltu vakavissaan, että joku saattaa vastata ja saattaa vastauksen sijaan tulla käymään? Kirjoitettuani tämän tuli etäinen muistuma, että ehkä tämä on asia, josta tiedemiehet ovat kinanneet joskus sata vuotta sitten? Tai sieltä alkaen. Kuvittelen näin. En lähde ottamaan selkoa asiasta, koska tämä asia on epäolennainen, jos jokin on. Ihmiskunta on ottanut tietoisesti yhteyttä avaruuden eri tahoille ja ottanut yhteyttä myös vahingossa, lähettämällä radiosignaaleja häviämään avaruuden perukoille. Ehkä meidät on havaittu ja paikallistettu. Se, joka tulee selvittämään pientä energialähdettämme ja jolla on tarvittava teknologia ja kyky käydä Maassa kaukaisen avaruuden kätköistä, on niin paljon edellä tai erilainen kuin maan pinnalla kehittynyt kotoinen elämänmuotomme, että se panee väkisin pelottamaan ja arveluttamaan.

Laitetaanko täällä kaikki elossa olevat nobel-palkitut riviin vastaanottamaan tulijoita? He saisivat silloin etuoikeuden kohdata tulijat ensimmäisinä. Vai onko maan kannalta viisainta pitää viisaimmat aivot ensitapaamisella piilossa ja reservissä, suojassa jossain? Ehkä tulijat säteilevät niin voimakkaasti, että lihallinen maan armeija kärventyy saman tien, kerrasta?

Ehkä kävijät ovat vailla ilmakehää ja imaisevat sen kerralla varastotankkeihinsa? Jolloin me maanpäälliset muutumme avaruuden sisällöksi saman tien, nousemme ja ajelehdimme avaruuteen. Tosin olemme siinä vaiheessa jo hengettömiä ja oletettavasti massamme on littaantunut jonkin verran suuntaan ja toiseen. Ties vaikka olemme juoksettunutta hapankermaa, itse me ihmiset, samoin kuin koneemme ja kaikki kunnianhimoiset pyrkimyksemme, saavutuksemme ja tekeleemme. Autiomaa taakse jää.

Kahvikupponen mukaan ja muutteeksi telkun ääreen. Avasin telkun, mutta suljin sen saman tien. En ole kääntänyt vielä nettiyhteyttä televisioselantaan, joten siirryin kyökin puolelle tietsikalle. Halusin nähdä uudestaan mitä dokumentoitua nähtävää oli Rangersista noin vuosi sitten, kun se oli maan tasalla ja häipyi näkyvistä ohitettuaan maan. Maanpäälliset kamerat ja avaruuden kiertoradalla oikealla kohtaa olevat toiset kamerat saivat Rangersista hyvää seurantaa. Tai olosuhteisiin nähden hyvää. Ohittaja oli nopeassa liikkeessä, mutta sen verran etäällä silmin katsottuna, että sen liike oli hidastunutta. Kun seurantakuvaa zoomasi, liike nopeutui suhteessa tarkennukseen eli kuva muuttui samalla epäselväksi ja pikselöityi kohdakkoin.

Se oli toinen kuu taivaalla. Kauempana kuin kuu, mutta päivän puolella. Rangers valikoi tai sen ohitus valikoitui sille puolelle eli se oli kuin kuu päivällä tai maatamo. Sen näki ja sen koko vaikutti ja ennen muuta liike. Rangersin taakse jäi keltainen rantu. Aurinko otti siihen. En osannut tulkita sitä. Kuvakoosteessa oli selityksenä, että ainekasauma seurasi asteroidia pyörteenä ja jonka auringonsäteet lävistivät ja heijastuivat ja kääntyivät siinä. Avaruudellinen prisma.

Valo hävitti tehokkaasti kaiken mahdollisen havaittavan. Kuvasarjan reunassa oli mittakaavavertailuna jana lukemineen ja värispektri. Etäisyys maahan oli yli kymmenkertainen verrattuna kuun etäisyyteen maasta. Kuinka paljon yli? Arvio vai todellinen? Asiantuntija selvitti, että tämän ohituksen seurauksena on odotettavissa maan ratamuutos. Tähän asti maapallon kiertorata auringon ympäri on ollut tietyllä asteikolla elliptinen ja seuraavaksi tietokoneet alkavat, alkoivat laskennan mihin suuntaan ja kuinka paljon rata kääntyy tämän häiriön johdosta? Kappale törmäsi siinä mielessä kotiplaneettaamme, että se kävi varjellun vetovoimakenttämme sisällä.

Sekään ei pidä täydellisesti paikkansa, vaikkakin avaruudellisesti. Vetovoimakenttä? Otan sen saman tapaisena häilyvänä käsitteenä kuin maanpäälliset valtakunnanrajat merialueilla? Eli mille kohtaa avaruutta maan vetovoimakenttä yltää ja mistä kohdasta alkaa vapaa alue?

Kuuntelin ja katselin. Aurinko ja maa. Jotta maa kiertäisi aurinkoa, maan pitää olla liikkeessä auringon ympäri ja auringon vetovoimakentässä ja samalla vastavuoroisessa kentässä. Tämä normaalijärkinen ajatus sisältää myös sen, että näitä ohittelijoita on ollut ja tulee olemaan, mutta toistaiseksi ilman merkittävän radikaaleja muutoksia maan rataan ja sen elliptisyyteen. Ymmärsin, että jos ratamuoto litistyisi, se tarkoittaisi, että maa ajautuisi osan vuodenkierron ajasta lähemmäksi aurinkoa ja vastaavasti toisina vuodenkierron aikoina entisestään kauemmas tästä. Tai jos rata vääntyy enemmän ympyrämäiseksi, mikä vaikutus on maan päällä? Vuodenaikaisten lämpötilojen vaihtelun tasaus. Keskimäärin kylmempää pohjoisessa vai lämpimämpää. En tiedä. Edelleen herättää ajatuksia mitä maan muuttunut rata vaikuttaisi muihin aurinkokunnan planeettoihin ja ennen muuta massiiviseen isoveljeemme, Jupiteriin?

Jupiter päättää kaikesta. Olen lukenut sellaisen tutkielman pari vuotta sitten. Se oli melkein kuin olisi lukenut vetävimmän luokan jännäriä. Jupiter julistettiin siinä aurinkokuntamme ehdottomaksi hallitsijaksi. Tai jos antoi periksi sen verran, että aurinko pysyi valtaistuimellaan, Jupiter oli auringon jälkeen toisena, äänetön vasalli, toimeenpanija ja inkvisiittori, sotapäällikkö. Varo Jupiteria, Jupiter kostaa. Näin jopa jonkin unen tästä jättiläisplaneetasta samaan aikaan, kun luin siitä.

Mainitsin aiemmin näillä riveillä järjenkäytöstä.

Kun harkitsin ensimmäisen kerran radiosignaalin lähettämistä avaruuteen ja mietin pitkää radio-ohjelmaa, jossa luen sekä Siskoveikko Suomen päiväkirjanalun että oman jälkikirjoitukseni siihen, näitä ajatellessani en älynnyt heti, että voin pakata tekstin yhdeksi digitaaliseksi paketiksi ja lähettää sen kerralla avaruuteen, suuntana pois maasta.

Eli teen äänitteen, seurannan, kerron tätä loppuelämän päiväkirjaa siinä ja ennen kuin loppu tulee, pakkaan päiväkirjan äänikapseliin, viritän signaalipyssyni ja ammun pakettini taivaalliselle riemukaarelle.

Pyssy löytyy: Katso neljän kappaleen päähän tekstiä eteenpäin. 

>>>jatkuu>>>